Avainsanat: palvelut, pienyrittäjyys, terveydenhuolto

Kunta on yhteisten palveluiden rakentaja

Tammikuu 8, 2012

Talouden tiukkuus ajaa päättäjiä Leppävirrallakin etsimään vaihtoehtoja
palveluiden tuottamiseksi: omana vai ostopalveluna, yhteistoimintana
vaiko peräti kuntia yhteen liittämällä? Kunnan olemassaolon tarkoitus on
palveluiden tuottaminen kuntalaisille. Ja erityisesti niiden elämän
peruspalveluiden, joiden tuottaminen yhteisesti ja tasapuolisesti on
välttämätöntä: hoito ja hoiva, koulutus, kulttuuri ja sivistys,
maankäyttö, kunnallistekniikka ja julkinen rakentaminen.

Kuntien yli on pyyhkäissyt ulkoistamisen ja yksityistämisen aalto. Kunta
vastaa lain mukaan peruspalveluista mutta yhtä useammin kunnat siirtävät
palveluiden tuottamisen muiden huoleksi. On kyseenalaistamatta uskottu,
että yksityinen palvelutuotanto tuo mukanaan säästöjä tai tehokkuutta.
Työvoimavaltaisilla aloilla on vaikea keksiä, mistä muualta säästö ja
tehokkuus tulevat kuin työntekijöiden työehtoja huonontamalla tai
mitoituksia tiukentamalla, palveluita vähentämällä. Ei ole kuntalaisten
etu, jos palveluita tuottavat ihmiset, joiden työoloista,
työhyvinvoinnista ja koulutuksesta ei huolehdita.

Kilpailutustilanteessa hinnat voidaan keinotekoisesti laskea alas, ja
myöhemmin niitä on helppo nostaa. Monet kuntapalvelut ovat luonteeltaan
niin pitkäjänteistä toimintaa, ettei palveluntarjoajia voida kovin usein
kilpailuttaa. Yksityistämällä ja ulkoistamalla kunnan menot eivät
pienene niin kuin uskotaan, sillä vaikka itse työ siirtyisi yksityiselle
puolelle, kuntaan jää niitä viranhaltijoita, jotka palveluita
vertailevat, kilpailuttavat, neuvottelevat, ja tilaavat, arvioivat ja
kontrolloivat ja tuovat nämä tiedot avoimeen päätöksentekoon – tai vielä
pahempi jos kuntaan ei näitä valvovia viranhaltijoita jää! Silloinhan
yritykset tekevät vapaasti bisnestä ilman julkista valvontaa.

Pienyrittäjät ovat usein oikealla lailla ammattiylpeitä sekä
sitoutuneita tehtäväänsä ja hyviä yhteistyökumppaneita kunnalle.
Pienyrittäjien tavoitteena on tulla toimeen, työllistää itsensä ja
samalla muutama muukin, ja monet heistä elävät yhtä tiukoilla kuin omat
työntekijänsä matalapalkka-alalla. Näille uutterille pienyrittäjille
kova kilpailu näkyy nyt jo siinä, että töitä tehdään uupumukseen saakka
- ja huonoimmissa tapauksissa yritykset joudutaan myymään isoille
monikansallisille ketjuille, jotka aggressiivisesti levittäytyvät alalle
myös meillä Savossa.

Suuret yritykset tuovat mukanaan suuria uhkia: liiketoiminnan tarkoitus
ei ole tuottaa palveluita vaan voittoa. Ihmisillä, heidän saamallaan
palvelulla ja sen laadulla on vain välinearvo osakkeenomistajille.
Surullisia esimerkkejä piittaamattomuudesta on uutisoitu hiljattain
MedOnen Tampereen sairaalan tapauksessa, Mehiläisestä on juuri
paljastunut tieto, miten veroja kierrellen miljoonavoitot virtaavat
ulkomaille.

Vasemmistolaisena en voi hyväksyä sitä, että ihmisten elämällä ja
terveydellä tehdään kauppaa. Me emme halua antaa lapsia, vanhuksia ja
sairaita pörssiyhtiöiden hoidettaviksi. Kunta kantakoon vastuun
ihmisistä ja peruspalveluista.

Kaisa Korhonen
kunnanvaltuutettu (VAS)

Jaako vaiko eikö?

Heinäkuu 1, 2011

Lupasin taannoin, että perustelen äänestystäni hallitukseen menosta puoluevaltuustossa. Elämä täällä helteisellä Kiviharjun tilalla on sen verran hidastunut ja leppoistunut, että aika ajoi ohitseni. Hallitusohjelman yksityiskohtien luetteleminen tuntuu tarpeettomalta.

Kaikki on jo sanottu sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa, eduskunnan istuntosalissa ja kuppiloissa. Hallitusohjelmaa on luettu sekä parhain päin että kuin piru raamattua, ja kaikkea siltä väliltä. Sieltä on löydetty lupauksia ja kauniita sanoja, mutta myös rahaa ja resursseja köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseksi, ympäristön suojelemiseksi, harmaan talouden kitkemiseksi. Sieltä on löydetty leikkauksia ja lakkautuksia, mutta myös katastrofeja, puutteita ja petoksia. Kuka mitäkin.

Osa ohjelman puolustajista ja moittijoista tietää, mistä puhuu. Paljon paremmin kuin minä. Osa tuntuu jättäneen ohjelman lukematta ja toistelee puoluetoimiston tiedotteita tai iltapäivälehdistön vähätteleviä otsikoita. Osa argumentoi, osa oli jo ennakolta lyönyt kantansa lukkoon, eikä kuule eikä näe muita näkökulmia.

Menin kesäkuun puoluevaltuustoon lyijynällä ruutupaperille kirjoitettujen muistiinpanojen ja kysymysmerkkien kanssa, ilman etukäteen päätettyä kantaa. Olin lukenut hallitusohjelmaa ja neuvotteluryhmien tiivistelmiä kiireessä yötä myöten. Ohjelman esittelyn jälkeen puoluevaltuusto keskusteli hallitusohjelmasta ja hallitukseen osallistumisesta koko päivän, asiallisesti ja perusteellisesti. Lähes kaikkiin puheenvuoroihin saattoi yhtyä – riippumatta siitä kannattiko puhuja hallitukseen menoa vai ei.

Ratkaistavana oli ainakin kaksi asiaa: voidaanko hallitusohjelmaa pitää riittävänä Vasemmiston vaatimusten näkökulmasta ja kannattaako hallitukseen yleensäkään lähteä tässä tilanteessa ja näiden kumppaneiden kanssa. Hallitusohjelmassa on selkeitä tappioita, mutta on siellä myös selkeitä voittoja. Päätöksenteko ei ollut helppo. Kahdesta huonosta vahtoehdosta piti valita vähemmän huono: hallitukseen Kokoomuksen kanssa, mutta punavihreässä enemmistössä, tai oppositioon perussuomalaisten ja keskustalaisten varjoon.

Useimmat meistä kuntapäättäjinä huokailevat tulevina vuosina kuntatalouden ja rakenneratkaisujen äärellä, hallitusohjelma lupaa lisää niukkuutta kuntien talouteen. Peruskoulua lukuunottamatta koulutukselle luvataan nihkeää tulevaisuutta. Euroopan talouskriisiin joutuneiden maiden tukipolitiikka ei tunnu menevän yhtään oikein – tosin minun maailmantalouden ymmärrykselläni on ihan vilpittömästi sanottava, etten kyllä tiedä miten sen sitten pitäisi mennä, että hyvä tulisi. Tuleva taloustilanne on arvoitus viisaammillekin, hallitus joutuu kenties tekemään vielä kovempia päätöksiä kuin nyt arvataankaan. Siinä hallituksessa ei sitten kyllä kansansuosio nouse.

Toisaalta niitä tärkeitä perusturvan parannuksia, joiden vuoksi kansanedustajamme oppositiossa ovat vuosia turhaan kinanneet, on nyt kirjattu ohjelmaan toteutettaviksi. Uskon että neuvottelijamme tekivät valtavasti hyvää työtä saadakseen ohjelmaan sitä punavihreää väriä, josta sitä nyt kiitellään ja moititaan. Niitä hyviä asioita on mentävä puolustamaan, vaikka kaikkia tavoitteitamme ei saadakaan toteutettua. Demokratiassa tehdään yhteistyötä, pakosta myös kompromisseja. Mikään hallituskumppani ei etukäteen ole mahdoton: vastavoimaa oikeiston pyrkimksille tarvitaan nimenomaan hallituksessa, oppositiossa vaikuttaminen ei enää onnistu. Jos ajat ovat tiukat, sitä suuremmalla syyllä pitää olla mukana päätöksenteossa, eikä valita helpompaa tietä. Siksi äänestin puolesta, enkä ole muuttanut mieltäni.

Päätökset on tehtävä aina niillä tiedoin, jotka on sillä hetkellä saatavilla. Jälkeenpäin olisimme tietysti aina viisaampia.

KAUNIS KIITOS

Huhtikuu 18, 2011

Kaunis kiitos kaikille minua tukeneille ja äänestäneille.

Vaalit on käyty – työ oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta jatkuu. Otan jokaisen äänen vastaan luottamuksenosoituksena ja sen luottamuksen innoittamana jatkan työtäni kunnallisisssa luottamustehtävissä ja järjestön tehtävissä.

Toivon että tapaamme myös kaikenlaisen vapaan, yhteisöä rikastavan ja rakentavan toiminnan parissa.

Avainsanat: demokratia, eduskuntavaalit, Vasemmisto

Tänään on tärkeä päivä

Huhtikuu 17, 2011

Tänään on tärkeä päivä, sillä jokaisella suomalaisella on mahdollisuus antaa äänensä sille ehdokkaalle, jonka on parhaaksi valinnut. Tämä oikeus ei ole ollut aina itsestäänselvyys eikä ole sitä kaikkialla edelleenkään. Käytetään siis oikeuttamme, eikä heitetä sitä hukkaan.

Tänään mukava ja vauhdikas vaalityö päättyy – mutta työ jatkuu. Niillä ajallisilla, taloudellisilla ja henkilöresursseilla, joita on ollut käytettävissä, on tehty kaikki, mikä voidaan ja vähän ylikin. Nyt odotellaan rauhassa vaalitulosta, sillä kyllä kansa tietää mitä tekee.

Oman äänimäärän lisäksi minua jännittää Pohjois-Savon ja koko valtakunnan vaalitulos. Nämä ovat kuitenkin melko poikkeukselliset vaalit, joissa kaikkia asiakysymyksiä ei ole voitu etukäteen vaaliohjelmiin suunnitella. Yllätyksinä keskustelun ytimeen nousivat Japanissa sattunut katastrofi ja Euroopan talouskriisiin joutuneiden maiden tukikysymykset.

Vasemmistolla on ollut koko ajan selkeä ydinvoimavastainen kanta ja kielteinen suhtautuminen pankkien tukemiseen, meidän ei ole tarvinnut kantaamme heilutella. Meidän kannatuksemme on ollut valtakunnallisesti nousussa, ja vaalityössä on ollut intoa ja iloista meininkiä ympäri Suomen. Meille käy näissä vaaleissa hyvin.

Mutta oli vaalitulos mikä tahansa, työ jatkuu. Vaikka vaalikampanjointi on tapa saada puolueille ja sen edustajille julkisuutta, se on ainakin meille vain pieni osa työstä. Pohjoissavolaiset toimivat aktiivisesti valtakunnan politiikan lisäksi kunnallisessa ja maakunnallisessa politiikassa, kansalaisjärjestöissä ja ammattiyhdistyksissä. Se työ on jatkunut vaalikampanjoinnin ohessa ja jatkuu edelleen ensi viikolla. Vaikka se työ on usein melko näkymätöntä, se on sitä tärkeämpää kuin karamellien tai lehtisten jakaminen.  Siellä päätetään pieniä arkisia asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämään.

Vaalikampanjointiin verrattuna politiikan arkipäivässä on se huono puoli, että kansalaisia, kuntalaisia tapaa vähemmän ja harvemmin. On totta, että poliitikot ovat huonommin tavattavissa vaalien välillä, mutta ovatko myös äänestäjät? Kiinnostuksen pitäisi olla molemminpuolista. Miten saataisiin enemmän jatkuvaa vuoropuhelua ja kohtaamisia kansalaisten ja poliittisten toimijoiden välille? Eihän politiikan pitäisi olla jokin arkielämästä irrallinen elämänalue, vaan se yhteinen areena jolla asioita muutetaan, eivätkä ”poliitikot” ole jokin elämästä irrallinen ihmisryhmä, joka näyttäytyy vain vaalien alla. Yhdessä maailmaa parannetaan.

Avainsanat: eduskuntavaalit

Vakavaa työtä ja hassua hommaa

Huhtikuu 13, 2011

Vaalityö on vakavaa työtä ja hassua hommaa.

Puheenjohtajat näyttävät televisiotenteissä vakavaa naamaa. Otsakurtut syvenevät päivä päivältä ja vastuu painaa hartiat kumaraan. Eräitä heistä voisi jopa nimitellä teatraalisiksi vakavissa puheissaan. Hassulta alkavat tosin kuulostaa ulkoaopetellut lauseet, joita toistellaan papukaijamaisesti keskustelusta toiseen.

Eiväthän kyseessä ole oikeasti yhtään hilpeät asiat, murheita riittää. Toisten mielestä on ensisijaisesti syytä murehtia leipäjonoista, köyhyysrajan alla elävistä lapsiperheistä ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Toisilla on mielessään ensimmäisinä sijoittajien ja pankkien murheet. Jokainen varmasti on vakavissaan asiansa suhteen.

Ihmisten murheita, vaikeita elämäntilanteita ja pelkoja tulevaisuuden suhteen kuulee myös toreilla. Vaalityö on avartavaa ja ajatuksia herättävää. Ihmisillä on paljon vakavaa kerrottavaa pitkäaikaistyöttömyydestä, huonosta kohtelusta, sairauksista, asumisen kustannuksista ja omaishoitajuudesta. Ei epäilystäkään, etteikö meillä olisi vielä paljon tehtävää.

Monilla on myös iloista kerrottavaa: positiivisia kokemuksia hyvästä palvelusta ja hyvästä hoidosta. Ihmiset iloitsevat terveydestään, elämästään, keväästä ja ihmisistä ympärillään.

Vaalihommissa on myös paljon hauskaa ja hassua, mutta parhaita juttuja ei voi julkisesti kertoa. Parasta parhautta on oman porukan yhteishenki, toisten auttaminen, tukeminen ja reilu peli. Jos haluat tietää näistä lisää, niin tule seuraaviin vaaleihin mukaan vakaviin töihin ja hassuihin hommiin.