Avainsanat:

Kuka kikyn tilasikaan?

joulukuu 29, 2016

Kiky on, paitsi huonosti suomen kieleen taipuva lyhenne, huonosti kohdennettu yritys parantaa suomalaisen työn tuottavuutta, työllisyyttä ja talouskasvua sekä julkista taloutta. Vielä ei oikein tiedetä, kuka kikystä hyötyy, mutta häviäjät alkavat olla selvillä.

Kikyn myötä työntekijät tekevät pidempää työaikaa entisellä palkallaan – totta puhuen eivät edes entisellään, kun työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja siirretään työntekijöiden maksettaviksi. Julkisella sektorilla työntekijät häviävät lisäksi kolmasosan lomarahoistaan.

Kiky kurittaa erityisesti naisvaltaista julkista palvelualaa palkanalennuksin. Entisen laskuopin mukaan työpaikat eivät lisäänny, vaan päinvastoin vähenevät, kun työaikaa pidennetään ja samaan aikaan henkilöstömitoituksia hoito- ja kasvatusaloilla pienennetään. Tavallisen työntekijän kukkaro kevenee, mutta työllisyys ei parane. Työuupumusta ja sairauspoissaoloja saadaan kyllä kylkiäisenä lisää näillä ennestäänkin kuormittavilla aloilla.

Pienyrittäjät häviävät aina tavan kuluttajien ostovoiman heiketessä, erityisesti naisvaltainen yksinyrittävien joukko on tiukoilla. Ensiksi karsitaan kampaajakäynnit ja hieronnat, pienet palveluyrittäjät huomaavat tilikirjoissaan, kun perheissä säästetään. Erikoisliikkeissä ei enää asioida, vaan tyydytään pakollisiin talous- ja ruokaostoksiin. Kodin pikku remontteja lykätään. Säästöt pieni- ja keskituloisten palkkakuluissa siirtyvät siis suoraan paikallistalouden tappioiksi. Pienyrityksiä eivät kikyn hyödyt tavoita.

Kiky horjuttaa valtion ja kuntien taloutta sairausvakuutusmaksujen pienennyksin ja verotulojen vähennyksin; lisäksi valtio koettelee kuntia valtionosuusleikkauksin. Lähikuntien talousarvioissa joudutaan jo ensi vuodelle miettimään, mistä palveluista leikataan, ja samaan aikaan hallitus lupailee ensi keväälle lisäleikkauksia. Kuntapalvelut ovat erityisen tärkeitä ikääntyville, työttömille, pienituloisille ja naisille.

Jos pieni- ja keskituloiset palkansaajat ja pienyrittäjät ovat häviäjiä, samoin kuin julkinen talous, voittavatko edes työttömät ja lomautetut? Lisääntyvätkö työpaikat ja vähenevätkö YT-neuvottelut?

Ei ole mitään takeita siitä, että nyt työnantajille tehtävät tulonsiirrot ja palkkojen alentaminen muuttuvat työpaikoiksi. Edellisten vuosien tulonsiirtojen vastineeksi luvattuja dynaamisia vaikutuksia odotellaan yhä. Kilpailukyvyn väitetään paranevan pienentämällä palkkakuluja. Todellisuudessa suomalainen teollisuustyö maksaa vähemmän kuin saksalainen tai ruotsalainen, eikä aasialaisen kanssa meidän kannata lähteä kilpailuun. Edut yrityksille eivät yksinkertaisesti auta, elleivät tuotteet mene kaupaksi.

Suomalaisen työn pitää olla parempaa kuin kilpailijoiden, meillä pitää olla uudenaikaisemmat ja nerokkaammat tuotteet, osuvampaa markkinointia sekä hyvät työn tekemisen ja toiminnan edellytykset, kuten tilat, välineet ja kuljetusväylät. Osaaminen paranee vain kohentamalla koulutusta kaikilla sen asteilla, lisäämällä tutkimus- ja tuotekehitystä ja huolehtimalla työntekijöiden jatkuvasta koulutuksesta ja työn tekemisen edellytyksistä. Hallituksemme on vastannut tähän heikentämällä ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rahoitusta rajusti.

Kiky ei tunnu vastaavan mihinkään tavoitteistaan kovin hyvin. Tulevat hyödyt meille tavallisille ihmisille jäävät uskon varaan, mutta tappiot tunnemme nahoissamme heti. Kenen hyväksi näitä sopimuksia tehdään, ellei meidän tavallisten ihmisten?

Avainsanat: , ,

Soisalo-opistosta

joulukuu 29, 2016

Puhe kunnanvaltuuston kokouksessa 19.12.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehteriyleisö

Tilanne, johon Soisalo-opiston suhteen on jouduttu, on surullinen ja erityisen harmillinen kansalaisopiston ja taidekoulujen opiskelijoiden kannalta. En tässä puheenvuorossa palaa niihin syihin, jotka tähän ovat johtaneet, enkä ota kantaa siihen, miten kansalaisopiston opinnot jatkossa pitäisi järjestää – kunhan ne varmasti jotenkin järjestetään.

En myöskään pidä sitä puheenvuoroa vapaan sivistystyön merkityksestä, jonka olen täällä valtuustossa säännöllisesti pitänyt. Se lienee kaikille selvää, että kansalaisopistoa tarvitaan. Taiteen perusopetuksessa opiskelee tavoitteellisesti ja opetussuunnitelmaperusteisesti lapsia ja nuoria, jotka tähtäävät mahdollisesti alan ammatteihin. Heidän jatkomahdollisuutensa pitää taata.

Näiden sijaan puhun vain rahoituksesta ja aikatauluista. Niihin perustuen teen esityksen, että tässä kokouksessa ei tehdä päätöstä irtisanoutua neljän kunnan yhteisestä Soisalo-opistosta, vaan valtuusto
1)      päättää, että selvitetään vaihtoehdot ja niiden kustannukset, ja suunnitellaan yhteistyössä jonkun sopivan, lähellä sijaitsevan kansalaisopiston ylläpitäjän kanssa, miten vapaan sivistystyön kurssitarjonta jatkossa järjestetään,
2)      päättää, että suunnitellaan joko edellä mainitun opiston tai muiden toimijoiden kanssa, miten taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän mukainen opetus- ja kurssitarjonta Leppävirran kunnassa jatkossa järjestetään,
3)      sekä päättää, että Soisalo-opiston ylläpitäjän kanssa sovitaan siitä, miten laajan oppimäärän mukainen taiteen perusopetus turvataan jo aloittaneille opiskelijoille ja miten mahdollisuuksia tarjotaan jatkossa.

Kun nämä on alkuvuodesta selvitetty, valtuusto ehtii vielä sopimuksen mukaisesti maaliskuussa päättää mahdollisesta irtisanoutumisesta. Silloin valtuusto voi tehdä päätöksen valmiimpien suunnitelmien pohjalta kuin nyt.

PERUSTELUT KANSALAISOPISTON OSALTA.

Kansalaisopistotoiminnan rahoituksesta noin puolet tulee valtiolta ja kunta maksaa neljänneksen. Valtionrahoitus tulee oppilaitoksen ylläpitäjälle ja ne lasketaan tuntimäärien perusteella aina syksyisin. Ylläpitoluvat ja niiden muutokset myöntää opetus- ja kulttuuriministeriö.
Jos haluaisimme vaihtaa kunnan alueella järjestettävän opetuksen ylläpitäjää (esim. Kuopion kansalaisopisto, Pieksämäen seutuopisto tai Sisä-Savon kansalaisopisto), meillä pitäisi olla lainvoimaiset valtuustojen päätökset muutoksista jo kesällä, sillä elokuussa niiden tulee olla ministerin hyväksyttävänä, jotta valtionosuuspäätökset ehtivät ajallaan.
Irtisanoutumista koskeva päätös ehtii kyllä, mutta ehtiikö uusi sopimus kevään aikana valmiiksi siten, että kaikkien asianosaisten valtuustojen päätökset ovat kesällä valmiit? Teoriassa kyllä. Kokemukset osoittavat kuitenkin, että kuntien välisissä sopimuksissa on monta hidastetta matkassa ennen kuin kaikki päätökset ovat lainvoimaisia. Siksi olisi varmempaa siirtää irtisanoutuminen maaliskuulle; silloin nähdään ovatko sopimusneuvottelut riittävän pitkällä, että irtisanoutuminen uskalletaan tehdä.

Jos uutta ylläpitäjäsopimusta ei ole syksyllä hyväksytty, mutta olemme irtisanoutuneet entisestä, käy niin, että meidän kuntamme tunteja koskeva valtionosuus katoaa ja ne rahat jakautuvat koko maan kansalaisopistojen kesken. Todennäköisesti emme koskaan saa niitä takaisin. Tätä riskiä ei pidä ottaa – se johtaisi koko opistotoiminnan alasajoon Leppävirralla.
Kansalaisopistoilla on ollut yleensä tapana – vapaan sivistystyön hengessä – ottaa kursseilleen opiskelijoita myös rajojen yli, muiden kuntien puolelta. Tähän ei mikään velvoita, joten irtisanoutumisen jälkeen voidaan rajoja ruveta sulkemaan opiskelijoilta, jotka tulevat opistoalueen ulkopuolelta. Tämä olisi monille Varkaudessa opiskeleville ikävää, koska jotkut erikoiskurssit toteutuvat vain kaupungissa, ja toisaalta muista kunnista käydään myös Leppävirran ryhmissä.

PERUSTELUT TAITEEN PERUSOPETUKSEN OSALTA.

Taiteen perusopetuksesta osa (ns. yleinen oppimäärä) kulkee vapaan sivistystyön rahoituksen kautta. Sen järjestäjänä ovat useimmiten kansalaisopistot tai sitä voidaan tehdä myös esim. yhdistyspohjalta.
Laajaa taiteen perusopetusta rahoitetaan siihen erikseen myönnetyllä tuntiperusteisella valtionosuudella. Se rahoitus on ylläpitäjäkohtainen, eikä siirry ylläpitäjältä toiselle, vaikka opiskelijat siirtyisivät. Uusia rahoituksia tähän ministeriöllä ei ole luvata.
Taiteen perusopetuksen laaja oppimäärä on monelle jopa ammattiopintoihin johtavaa koulutusta, sitä annetaan Soisalo-opistossa enimmäkseen musiikin (perinteinen musiikkiopisto) ja jonkun verran tanssin alalla.
Käytännössä siis näillä seuduin ainoat vaihtoehdot musiikin ja tanssinopetuksen järjestämiseen ovat joko Soisalo-opisto tai Kuopion konservatorio, (seuraavat löytyvät Ylä- tai Etelä-Savosta, Keski-Suomesta tai Pohjois-Karjalasta) mutta vain Soisalo-opistolla on siihen myönnetyt tunnit eli niin sanotut entiset ”oppilaspaikat” meidän opiskelijoillemme.
Jos Soisalo-opiston sopimus nyt irtisanotaan, on kuitenkin käytännössä pakko neuvotella laajan taiteen perusopetuksen jatkosta Soisalo-opiston kanssa. Jos jatkosopimusta yhteistyöstä ei saada aikaiseksi, nämä niin sanotut ”oppilaspaikat” menetetään kokonaan ja nuoret joutuvat keskeyttämään opintonsa, eikä uusia opiskelijoita voida ottaa.
—-
Kun lautakunta ja kunnanhallitus ovat tehneet esityksensä valtuustolle, näitä aikataulu- ja rahoitusperusteita ei ole riittävästi tuotu esiin. Siksi esitän että valtuusto tekee päätöksensä vasta, kun perustelut ja vaihtoehdot on valmisteltu kunnolla ja voimme luottaa kansalaisopiston ja taideopetuksen jatkuvuuteen.
Emme menetä siinä mitään, jos päätös tehdään vasta maaliskuussa. Sen sijaan, jos toimimme nyt hätäisesti, voimme menettää todella paljon kuntalaisten ja myös kunnan tulevaisuuden ja imagon kannalta.

Avainsanat: , ,

Vappupuhe Varkaudessa 1.5. 2016

toukokuu 1, 2016

Hyvät kuulijat, hyvät ystävät ja toverit,

viime vuoden jäätävässä vappusäässä ennustelimme porvarihallituksen tuovan jäätävää politiikkaa maahamme. Näin mukavassa poutasäässäkin kylmää ajatella sitä jäätävyyttä, jota todellakin tällä hallituskaudella on jo ehditty tuntea.

Rajut leikkaukset ovat kohdistuneet niin lapsiperheisiin kuin eläkeläisiin ja vanhuksiinkin. Työttömät, opiskelijat, sairaat ja vammaiset ovat olleet säästöjen kohteina. Työelämän heikennyksiä ollaan toteuttamassa ennennäkemättömällä tavalla ja ay-liikettä yritetään murtaa ja musertaa elinkeinoelämän voittojen tieltä. Eipä ihme, että tyytyväisimpänä myhäilevät suuryritysten johtajat ja omistajat.

Ennen vaaleja hallituspuolueet olivat kilvan vakuuttaneet, ettei koulutuksesta enää leikata. Silti uhkaavimpia leikkauksia ollaan nyt tekemässä kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Satojen miljoonien säästöt koskevat yliopistoja ja korkeakouluja, toisen asteen koulutuksesta erityisesti ammatillista koulutusta – eikä edes pienimpiä, varhaiskasvatusikäisiä lapsia ole säästetty näissä leikkauksissa ja heikennyksissä. Kun samaan aikaan tavoitellaan työllisyyttä, talouskasvua ja viennin elpymistä, on käsittämätöntä että leikkaukset tehdään sieltä, mistä kasvumme on aina kummunnut: demokraattisesta yhteisöstä, osaavasta ja koulutetusta kansasta, laadukkaasta työstä, tutkimuksesta ja innovaatioista.

Meillä on ollut yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, se on tuottanut meille inhimillistä ja taloudellista kasvua ja pääomaa. On uskottu, ettei Suomella ole varaa antaa kenenkään jäädä kouluttamatta ja syrjäytyä; tasa-arvoinen peruskoulu, tasalaatuinen ammatillinen koulutus, laadukas opettajankoulutus ja opintotukijärjestelmä ovat tasanneet koulutuseroja eri yhteiskuntaluokista tulevien lasten välillä. Aikuiskoulutus on taannut mahdollisuuden vaihtaa alaa tilanteiden mukaan. On selvää, että pienen maan menestys kansainvälisessä kilpailussa perustuu huippukeksintöjen lisäksi laajaan koko kansan tasaiseen osaamiseen.

Mutta kyse ei ole vain taloudellisesta menestyksestä vaan tärkeämmästä: inhimillisestä kasvusta, kulttuurista, taiteesta ja sivistyksestä. Talouselämä, kilpailukyky ja kasvu eivät ole itsetarkoitus. Ne tulisi asettaa siihen asemaan, johon ne kuuluvat: apuvälineiksi parempaan elämään. Hyvään elämään kuuluu mahdollisuus oppia ja kehittyä, harrastaa taidetta ja kulttuuria; ilman että tuloksia mitataan vain rahassa.

Varkaudessa ja Keski-Savon alueella on edelleen mahdollisuuksia harrastaa omaehtoista kulttuuria ja nauttia ammattilaisten työn hedelmistä: on ammattiteatteri ja lukemattomia harrastajateattereita; meillä on taidegallerioita ja esiintyviä taiteilijoita; lapsille ja nuorille on taidekoulu ja lastenkulttuurikeskus, aikuisille kansalaisopisto ja eri järjestöjen tarjoamaa harrastustoimintaa, museot ja kirjastot, musiikkia ja tanssia. Pidetään kiinni näistä arjen rikkauksista.

Sivistys on teoriatiedon ja käden taitojen lisäksi kykyä ymmärtää ihmistä ja yhteiskuntaa, kykyä ajatella ja perustella, kykyä vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin. Sivistys on myös sydämen sivistystä; halua rakentaa maailmaa kaikille paremmaksi. Erään taitelijan sanoin: taide saa meidät rakastamaan ja siksi suojelemaan elämää.

Jos sivistystä joskus on vaikea määritellä, on ainakin helppo sanoa mitä sivistymättömyys on. Se on huonoja tapoja; vihapuhetta, syyttelyä, väärää vallankäyttöä. Se on valehtelua, tahallista tietämättömyyttä ja vastuunpakoilua; epäoikeudenmukaisuutta, ahneutta ja oman edun tavoittelua. Ovatko nämä ilmiöt lisääntyneet maassamme? Vai onko sivistymättömyys saanut suuremman suunvuoron kuin sivistys?

Hyvät toverit,

Kansakunnan sivistyksen mittarina on pidetty sen kykyä ja halua huolehtia niistä, joilla menee huonommin. Sivistynyt kansa ei anna röyhkeiden valtaapitävien ajaa omia etujaan ja kätkeä omaisuuksiaan piiloon – ja samalla viedä niiltä, joilla ei enää vietävää ole.

Työväenliikkeellä ja vasemmistolla on ollut vahva rooli kun maamme hyvinvointia ja sivistystä on rakennettu. Nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko vaikenemme ja katsomme sivusta, miten hyvinvointivaltiotamme ajetaan alas – tai sitten me käärimme hihamme ja avaamme suumme, ryhdymme aktiiviseen toimintaan, vaadimme leikkauspolitiikan lopettamista ja huonojen päätösten perumista. Meillä on puolustettavanamme sivistysvaltio nimeltä Suomi.

Kuten sivistynyt ja itseensä luottava ihminen kohtaa avoimesti ja tasavertaisesti uuden ja erilaisen ihmisen, myös sivistynyt ja itseensä luottava kansakunta kohtaa rohkeasti uuden ajan, uudet ihmiset, monikulttuurisuuden ja maailman muutoksen. Sivistyneellä kansalla on rohkeutta ja tahtoa huolehtia hyvin sekä omista jäsenistään ja niistä jotka tulevat tänne hakemaan turvaa.

Toverit, jos me emme puolusta sivistynyttä ja rauhantahtoista Suomea, niin kuka sen tekee?

Toiveikkaana ja tulevaisuuteen uskoen toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua ja aurinkoista kevättä!

Kaisa Korhonen

facebook  phone

StatCounter

tumblr visit counter

Haku

Vasemmistoliitto