Vaikka eduskunta on meiltä katsoen kaukana, sen tekemät päätökset tulevat lähelle ihan jokapäiväisessä elämässä. Kunta vastaa pääosin peruspalveluista, mutta niiden taustalla olevat lait säädetään eduskunnassa. Lakeja säätäessään kansanedustaja ottaa kantaa muun muassa sellaisiin kysymyksiin kuten miten pitkä voi lapsen koulumatka olla, miten paljon vammaisen on saatava henkilökohtaista apua, kuinka suuria koululuokat voivat olla, miten monta hoitajaa tarvitaan vanhusten asumisen ja elämisen tueksi ja millainen koulutus heillä pitää olla. Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, joihin me naiset, äidit ja tyttäret törmäämme arjessamme.
Kansanedustajan luotettavuuteen ja osaavuuteen ei tietenkään sinänsä sukupuoli vaikuta. Monet tasa-arvokysymyksistäkin ovat yhteisiä: perhevapaat sekä työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat koskettavat niin isiä kuin äitejäkin, tulo- ja terveyserojen kasvu sekä työllisyyskysymykset ovat yhteisiä ongelmia.
Silti näennäisesti tasa-arvoisessa Suomessa on vielä selvästi sukupuoleen liittyviä eriarvoisuuksia: Sukupuolten väliset palkkaerot eivät ole hyvistä aikeista huolimatta korjaantuneet. Köyhyys koskettaa vielä muita kovemmin yksinhuoltajaäitien perheitä ja pienellä eläkkeellä eläviä yksinäisiä naisia. Julkisten palveluiden alasajo vaivaa naisia enemmän kuin miehiä, koska esimerkiksi lasten ja iäkkäiden vanhempien hoidosta vastaavat edelleen valtaosin naiset. Hoito- ja hoiva-alojen pienipalkkaiset työntekijät ovat edelleen enimmäkseen naisia. Perheväkivaltaan kuolee liian monta naista vuodessa. Tarvitsemme siksi lisää vahvoja, oikeudentajuisia ihmisiä, naisia, pitämään ääntä tasa-arvon, turvallisuuden ja hyvinvointivaltion puolesta.
– – –
Elämme niin sanotusti vaikeita aikoja, ja silloin usein aletaan kaivata ”jämäkkää johtajuutta”. Television asiaohjelmissa istuu vakavailmeisiä herroja harmaissa vaatteissaan, kulmat kurtussa, vastuuta kantaen. Puoluejohtajiksi valitaan jämeriä miehiä, liian rento ja leveästi hymyilevä mieskään ei oikein menesty. Nuori nainen voi olla vaikka kuinka osaava ja tietävä, mutta silti miehet yrittävät naureskella hänen ylitseen. Puoluejohtajista vain yksi on nainen.
Emme kai me oikeasti usko, että uskottavuus tulee herrainvaatehtimoista tai asiaosaaminen kasvaa hartioiden levetessä? Onko matalalla miehenäänellä lausuttu mielipide vakuuttavampi kuin korkean naisäänen lausuma? Onko talousosaaminen tai lakipykälien ymmärrys sukupuolesta kiinni? Emme kai usko, että tarvitaan juuri miehiä tekemään vaikeita päätöksiä?
– – –
Savo-Karjalan alueella äänioikeutetuista naisia on yli puolet, ja naiset ovat vielä miehiä ahkerampia äänestäjiä. Viime eduskuntavaaleissa Savo-Karjalan alueella ehdokkaista 41 % oli naisia ja äänistä naiset saivat 44 % ja valituista kansanedustajista kolmasosa on naisia.
Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä tällä hetkellä kansanedustajista kymmenen on miehiä ja viisi naisia. Karjalan puolella jako on tasainen 3-3, mutta Savon puolella ero on 7-2 miesten eduksi.
– – –
Vasemmistoliitto on tasa-arvon puolue, meillä on ollut puolueen johdossa naisia ja miehiä. Esimerkiksi viime EU-vaaleissa naiset saivat valtaosan äänistä, ja puolueen tämänhetkisestä eduskuntaryhmästä puolet on naisia.
Kun selailee nykyisen Savo-Karjalan alueen vaalipiirien historiaa löytääkseen vasemmistolaisia naisia, löytää kaksi naisen nimeä, heistä Lauha Männistökin yli 20 vuoden takaa.
Olisiko jo aika valita vasemmistolainen nainen kansanedustajaksi Savo-Karjalasta?