Kiky on, paitsi huonosti suomen kieleen taipuva lyhenne, huonosti kohdennettu yritys parantaa suomalaisen työn tuottavuutta, työllisyyttä ja talouskasvua sekä julkista taloutta. Vielä ei oikein tiedetä, kuka kikystä hyötyy, mutta häviäjät alkavat olla selvillä.
Kikyn myötä työntekijät tekevät pidempää työaikaa entisellä palkallaan – totta puhuen eivät edes entisellään, kun työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja siirretään työntekijöiden maksettaviksi. Julkisella sektorilla työntekijät häviävät lisäksi kolmasosan lomarahoistaan.
Kiky kurittaa erityisesti naisvaltaista julkista palvelualaa palkanalennuksin. Entisen laskuopin mukaan työpaikat eivät lisäänny, vaan päinvastoin vähenevät, kun työaikaa pidennetään ja samaan aikaan henkilöstömitoituksia hoito- ja kasvatusaloilla pienennetään. Tavallisen työntekijän kukkaro kevenee, mutta työllisyys ei parane. Työuupumusta ja sairauspoissaoloja saadaan kyllä kylkiäisenä lisää näillä ennestäänkin kuormittavilla aloilla.
Pienyrittäjät häviävät aina tavan kuluttajien ostovoiman heiketessä, erityisesti naisvaltainen yksinyrittävien joukko on tiukoilla. Ensiksi karsitaan kampaajakäynnit ja hieronnat, pienet palveluyrittäjät huomaavat tilikirjoissaan, kun perheissä säästetään. Erikoisliikkeissä ei enää asioida, vaan tyydytään pakollisiin talous- ja ruokaostoksiin. Kodin pikku remontteja lykätään. Säästöt pieni- ja keskituloisten palkkakuluissa siirtyvät siis suoraan paikallistalouden tappioiksi. Pienyrityksiä eivät kikyn hyödyt tavoita.
Kiky horjuttaa valtion ja kuntien taloutta sairausvakuutusmaksujen pienennyksin ja verotulojen vähennyksin; lisäksi valtio koettelee kuntia valtionosuusleikkauksin. Lähikuntien talousarvioissa joudutaan jo ensi vuodelle miettimään, mistä palveluista leikataan, ja samaan aikaan hallitus lupailee ensi keväälle lisäleikkauksia. Kuntapalvelut ovat erityisen tärkeitä ikääntyville, työttömille, pienituloisille ja naisille.
Jos pieni- ja keskituloiset palkansaajat ja pienyrittäjät ovat häviäjiä, samoin kuin julkinen talous, voittavatko edes työttömät ja lomautetut? Lisääntyvätkö työpaikat ja vähenevätkö YT-neuvottelut?
Ei ole mitään takeita siitä, että nyt työnantajille tehtävät tulonsiirrot ja palkkojen alentaminen muuttuvat työpaikoiksi. Edellisten vuosien tulonsiirtojen vastineeksi luvattuja dynaamisia vaikutuksia odotellaan yhä. Kilpailukyvyn väitetään paranevan pienentämällä palkkakuluja. Todellisuudessa suomalainen teollisuustyö maksaa vähemmän kuin saksalainen tai ruotsalainen, eikä aasialaisen kanssa meidän kannata lähteä kilpailuun. Edut yrityksille eivät yksinkertaisesti auta, elleivät tuotteet mene kaupaksi.
Suomalaisen työn pitää olla parempaa kuin kilpailijoiden, meillä pitää olla uudenaikaisemmat ja nerokkaammat tuotteet, osuvampaa markkinointia sekä hyvät työn tekemisen ja toiminnan edellytykset, kuten tilat, välineet ja kuljetusväylät. Osaaminen paranee vain kohentamalla koulutusta kaikilla sen asteilla, lisäämällä tutkimus- ja tuotekehitystä ja huolehtimalla työntekijöiden jatkuvasta koulutuksesta ja työn tekemisen edellytyksistä. Hallituksemme on vastannut tähän heikentämällä ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rahoitusta rajusti.
Kiky ei tunnu vastaavan mihinkään tavoitteistaan kovin hyvin. Tulevat hyödyt meille tavallisille ihmisille jäävät uskon varaan, mutta tappiot tunnemme nahoissamme heti. Kenen hyväksi näitä sopimuksia tehdään, ellei meidän tavallisten ihmisten?