sanoi intialainen rauhan- ja väkivallattomuuden puolustaja Mahatma Gandhi, jonka syntymästä on tänä vuonna 145 vuotta.
Tällä viikolla on vietetty YK:n aseistariisuntaviikkoa ja eilen YK:n päivää. En tiedä, onko aseita riisuttu viikon varrella missään, mutta asevarustelua sen sijaan on jatkettu suunnassa jos toisessa. Ja kun aseita on, niitä ei näköjään epäröidä käyttää. Media kertoo meille Ukrainasta, Palestiinasta ja Syyriasta uutisia, jollaisia emme haluaisi kuulla, emmekä halua edes ajatella kaikkea sitä mistä vaietaan.
Nuoruudessani rauhankulkueet kokosivat satoja tuhansia marssijoita Suomessa ja Euroopassa. Kylmän sodan aikaan Eurooppa oli täynnä toisiaan vastaan suunnattuja idän ja lännen ohjuksia; ydinaseiden jatkuva lisääminen sai rauhalliset suomalaisetkin huolestumaan niin paljon, että lähdettiin kadulle vaatimaan rauhaa. Jälkikäteen voidaan tietenkin irvailla siitä, kuka vastusti enemmän länsiohjuksia kuin itäohjuksia tai päinvastoin, mutta yhtä kaikki: ihmiset lähtivät liikkeelle.
Tänä vuonna Helsingin rauhankulkueeseen osallistui Yle-uutisten mukaan parisen sataa marssijaa. Tulevina aikoina rauhanliikkeelle on varmasti taas tilausta: ihmisten pitää saada osoittaa päättäjille huolensa maailman turvallisuudesta ja tahtonsa ratkoa konflikteja rauhanomaisin keinoin. Kerääntymällä yhteen ja vaatimalla sinnikkäästi oikeuksiaan ihmiset saavat muutoksia tapahtumaan.
Tällä hetkellä Euroopan ja Venäjän tilanteet antavat Nato-myönteisille poliitikoille tilaisuuden taivutella suomalaisia sotilasliiton kannalle, mutta suomalaisten enemmistö on edelleen vahvasti vastaan. Meillä on realistisesti totuttu ajattelemaan, että Suomen asema kartalla on ja pysyy. Liittoutumattomuus, hyvät naapurisuhteet, diplomatia ja sovittelijan asema maailmalla on paras turva pienelle maalle – ei se että tieten tahtoen tuomme idän ja lännen uudelleen heränneen vastakkainasettelun omalle maaperällemme.
Sotilasliitot perustavat liittoutumisensa kauhun tasapainon vanhaan hokemaan: ”Jos haluat rauhaa, varustaudu sotaan”. Puolustusliittoihin ja asevarusteluun perustuva rauha ei ole uskottava, sodan sijaan pitää varautua rauhaan. Tämän päivän konfliktit kietoutuvat yhteen valtapolitiikan lisäksi ympäristökysymysten, maailmanlaajuisten epidemioiden, köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisen kanssa, eivätkä nämä megaluokan kysymykset ratkea asein. YK perustettiin toisen maailmansodan raunioille ajatuksella: ei koskaan enää! Juuri YK:n pitää säilyttää maailman kriisien ja konfliktien ratkaisussa keskeinen asema ja sen katon alla pitää saada valtioiden välisiä sopimuksia ihmisten elämän suojaamiseksi ja parantamiseksi.