Julkaistu Ämmän Äänessä tammikuussa 2015
Tapahtui taannoin eräässä hoivakodissa, että aamupuuron kanssa ei tarjottu enää hilloa. Mitä ihmettä? Kaurapuuro on kyllä sen verran karkeaa syötävää, että ei sitä kukaan siltään syö. Ystävälliset hoitajat ilmoittivat, että säästösyistä hilloa ei enää tilata. Oli tullut kielto.
Erään harmaahapsisen rouvan tyttäret siitä soittelemaan johtajille ja päättäjille asti, että ei kai talous voi nyt niin tiukoilla olla, että pitää vanhuksilta viedä hillosilmätkin puurosta. Kummastunutta mutinaa ja vältteleviä lauseita. Mutta hilloa ei vain kuulunut.
Vakavasti puhuen: hillosilmät ovat vain jäävuoren huippu. Tarina kertoo siitä, miten pienistäkin asioista ollaan valmiita tinkimään. Hiljaiset vanhukset eivät valita. Hillon lisäksi kyse on paljon suuremmista asioista: ruuasta, vaipoista, virikkeistä, turvallisuudesta ja osaavista hoitajista.
On paljon esimerkkejä vanhusten hyvästä hoivasta, mutta silti hoidon taso on edelleen kirjavaa ja puistattavia tapauksia laiminlyönneistä tulee ilmi liian usein. Kunnat ovat ennennäkemättömien säästöpaineiden edessä, joten tehokkuutta etsitään joka ikisestä mahdollisesta toiminnasta, tarvikkeesta ja raaka-aineesta.
Laitospaikkojen purkamisen myötä yhä huonokuntoisemmat asukkaat täyttävät asumispalveluyksiköt ja vanhuksia kannustetaan asumaan kotona. Samalla kotipalvelun työntekijät uupuvat työtaakkansa alla; aika ei riitä vanhusten kunnolliseen hoitoon ja inhimilliseen kohtaamiseen. Koti on ehkä monelle paras paikka asua, mutta silloin kun on yksin, pelottaa eikä pysty syömään tai liikkumaan, koti on vankila.
Vanhustenhuollon puutteista on valitettu vuosia ja päättyvän hallituskauden yksi tavoitteista, vanhuspalvelulaki, on ollut voimassa kohta kaksi vuotta. Onko tilanne korjaantunut? Vanhuspalvelulain myötä monessa kunnassa tilanne on hiukan kohentunut, tai ainakin suunnitelmallisuus ja työn edellytykset ovat parantuneet.
Vanhustenhuollon henkilöstöä on lisätty, mutta edelleenkin joka kymmenes ympärivuorokautisen hoidon asumispaikka alittaa suosituksen. Siksi mitoitus onkin kirjattava yksiselitteisesti lakiin ja riittävän korkeana. Eikä riitä, että palveluasumiseen panostetaan; samalla kun puretaan laitospaikkoja, kotipalveluun pitää saada lisää työntekijöitä.
Harmaahapsen tyttäret alkoivat viedä hoivakotiin omia hillopurkkeja, hilloa alkoi ilmestyä naapureilta ja tuttavilta koko osaston tarpeiksi. Puheluja uteliailta toimittajilta ja yhteydenottoja nimettömiltä hoitajilta. Tilanne alkoi saada farssin piirteitä. Kunnes aamupuurolle alkoi taas ilmestyä hilloa talon puolesta. Mutta mistään ei enää löytynyt sitä henkilöä, joka oli hillokiellon takana. Kukaan ei myöntänyt kieltäneensä.
Eniten surettaa niiden puolesta, joilla ei ole äänekkäitä tyttäriä tarttumassa epäkohtiin. Ei yhteiskunnan niin pidä toimia, että vain äänekkäät saavat oikeutensa ja hillosilmänsä. Meidän sivistysvaltiossamme on varaa huolehtia ihan jokaisesta. Ja ilman taistelua.