ikäihmiset

Viekää vielä hillosilmätkin puurosta!

:

Julkaistu Ämmän Äänessä tammikuussa 2015

Tapahtui taannoin eräässä hoivakodissa, että aamupuuron kanssa ei tarjottu enää hilloa. Mitä ihmettä? Kaurapuuro on kyllä sen verran karkeaa syötävää, että ei sitä kukaan siltään syö. Ystävälliset hoitajat ilmoittivat, että säästösyistä hilloa ei enää tilata. Oli tullut kielto.

Erään harmaahapsisen rouvan tyttäret siitä soittelemaan johtajille ja päättäjille asti, että ei kai talous voi nyt niin tiukoilla olla, että pitää vanhuksilta viedä hillosilmätkin puurosta. Kummastunutta mutinaa ja vältteleviä lauseita. Mutta hilloa ei vain kuulunut.

Vakavasti puhuen: hillosilmät ovat vain jäävuoren huippu. Tarina kertoo siitä, miten pienistäkin asioista ollaan valmiita tinkimään. Hiljaiset vanhukset eivät valita. Hillon lisäksi kyse on paljon suuremmista asioista: ruuasta, vaipoista, virikkeistä, turvallisuudesta ja osaavista hoitajista.

On paljon esimerkkejä vanhusten hyvästä hoivasta, mutta silti hoidon taso on edelleen kirjavaa ja puistattavia tapauksia laiminlyönneistä tulee ilmi liian usein. Kunnat ovat ennennäkemättömien säästöpaineiden edessä, joten tehokkuutta etsitään joka ikisestä mahdollisesta toiminnasta, tarvikkeesta ja raaka-aineesta.

Laitospaikkojen purkamisen myötä yhä huonokuntoisemmat asukkaat täyttävät asumispalveluyksiköt ja vanhuksia kannustetaan asumaan kotona. Samalla kotipalvelun työntekijät uupuvat työtaakkansa alla; aika ei riitä vanhusten kunnolliseen hoitoon ja inhimilliseen kohtaamiseen. Koti on ehkä monelle paras paikka asua, mutta silloin kun on yksin, pelottaa eikä pysty syömään tai liikkumaan, koti on vankila.

Vanhustenhuollon puutteista on valitettu vuosia ja päättyvän hallituskauden yksi tavoitteista, vanhuspalvelulaki, on ollut voimassa kohta kaksi vuotta. Onko tilanne korjaantunut? Vanhuspalvelulain myötä monessa kunnassa tilanne on hiukan kohentunut, tai ainakin suunnitelmallisuus ja työn edellytykset ovat parantuneet.

Vanhustenhuollon henkilöstöä on lisätty, mutta edelleenkin joka kymmenes ympärivuorokautisen hoidon asumispaikka alittaa suosituksen. Siksi mitoitus onkin kirjattava yksiselitteisesti lakiin ja riittävän korkeana. Eikä riitä, että palveluasumiseen panostetaan; samalla kun puretaan laitospaikkoja, kotipalveluun pitää saada lisää työntekijöitä.

Harmaahapsen tyttäret alkoivat viedä hoivakotiin omia hillopurkkeja, hilloa alkoi ilmestyä naapureilta ja tuttavilta koko osaston tarpeiksi. Puheluja uteliailta toimittajilta ja yhteydenottoja nimettömiltä hoitajilta. Tilanne alkoi saada farssin piirteitä. Kunnes aamupuurolle alkoi taas ilmestyä hilloa talon puolesta. Mutta mistään ei enää löytynyt sitä henkilöä, joka oli hillokiellon takana. Kukaan ei myöntänyt kieltäneensä.

Eniten surettaa niiden puolesta, joilla ei ole äänekkäitä tyttäriä tarttumassa epäkohtiin. Ei yhteiskunnan niin pidä toimia, että vain äänekkäät saavat oikeutensa ja hillosilmänsä. Meidän sivistysvaltiossamme on varaa huolehtia ihan jokaisesta. Ja ilman taistelua.

Rakkaus on rankkaa

:

Rakkaus, lupaus, velvollisuudentunto ja joskus myös ympäristön odotukset saavat ihmisen hoitamaan rakastaan vuorokaudet ympäriinsä, uhrautuen ja joskus oman terveytensä uhallakin. Se on suurta välittämistä ja rakkautta, ihailtavaa ja tärkeää, mutta myös raskasta ja kuluttavaa työtä.

Yhteiskunta ei saa käyttää hyväkseen tätä ihmisten halua huolehtia toisistaan. Kunnillehan omaishoito on halvin ja kätevin tapa hoitaa vanhuksia, sairaita ja vammaisia. Yhteiskunnan pitää olla myös valmis tukemaan näitä, usein itsekin ikääntyneitä ja usein naisia, tässä hoitotyössä ja myös huolehtimaan näiden ihmisten kunnollisesta toimeentulosta.

Omaishoitajuuden pitää olla aina oma vapaa valinta. Yhteiskunta ei saa ruveta siirtämään hoito- ja hoivatyötä takaisin koteihin naisten ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi työksi.

Suomessa on n. 36 000 omaishoidon tukea saavaa ja n. 60 000 läheistään päivittäin auttavaa. Omaishoidon tuen kriteerit tulisi valtakunnallisesti yhtenäistää ja omaishoidon tuki siirtää Kelan maksettavaksi, jotta tasapuolinen ja riittävä toimeentulo olisi turvattu. Tuen tulisi olla verotonta tuloa omaishoitajalle.

Omaishoitajan jaksaminen on inhimillisesti tärkeä kysymys, eikä yhteiskunnan kannata säästää siitä. Riittävät sijaisresurssit ja  intervallihoitopaikat auttavat jaksamaan. Järkevältä kuulostaa myös Omaishoitajat ja Läheiset-Liiton ehdotus siitä, että kun veteraanikuntoutuksen tarve vähenee, kuntoutuslaitosten resurssit siirrettäisiin vähitellen omaishoitajien kuntoutuksen järjestämiseen.

Vaalikiertueella omaishoitajien asema nouse esiin joka päivä. Omaishoitajien jaksamisesta ja toimeentulosta ollaan syystäkin huolissaan.

Mikä on naisen paras ystävä?

:

Naisen paras ystävä on vanhan – mutta ajankohtaisen – väitteen mukaan hyvinvointivaltio. Tämän aiheen ympärille kokoonnuimme tänään Varkauden kirjastolle päiväkahville. Mukana oli Vasemmistonaisten puhenainen Saila Ruuth, pohjoissavolaisia naisehdokkaita ja muita naisia ja muutama mieskin.

Hyvinvointivaltio perustuu siihen, että kaikki maksavat veroa maksukyvyn mukaan, ja kaikki saavat tarvitsemansa palvelut maksutta. Jos julkinen sektori ei huolehdi ihmisistä, hyvinvointi jää oman maksukyvyn, hyväntekeväisyyden, järjestöjen tai sukulaisten varaan. Silloin osa ihmisistä jää taivasalle, sairautensa, nälkänsä ja yksinäisyytensä kanssa.

Nämä ilmiöt eivät ole tuntemattomia meille tänäänkään. Hyvinvointivaltiotamme on murennettu viime vuosina: perusturvan taso on jäänyt pahasti jälkeen hintojen noususta, terveyserot kasvavat, mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä, julkisten palveluiden taso on rapautunut ja maksuja on nostettu niin, etteivät kaikki pysty niitä palveluita käyttämään, syrjäseuduilla palvelut harvenevat ja vähenevät.

Valtaosin naiset vastaavat edelleen lasten, vanhusten ja sairaiden hoidosta ja hoivasta. Siksi meille on tärkeää, että lapsillemme on hyvät hoitopaikat, turvalliset koulut, vanhemmillemme inhimillinen vanhuus ja koko perheelle hyvä terveydenhoito. Jotta naiset pystyvät osallistumaan täysipainoisesti työelämään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tarvitaan myös isiä osallistumaan entistä enemmän perheen arjen pyörittämiseen. Yksi vastaus tähän on perhevapaiden uudistaminen siten, että isän vapaasta muodostuisi enemmän sääntö kuin poikkeus ja että kustannukset eivät rasittaisi kohtuuttomasti vain naisvaltaisia aloja. Tasa-arvoinen arki ja tasa-arvoisempi työelämä ovat lopulta niin naisten kuin miestenkin etu – ja ennen kaikkea lasten etu.

Perhevapaiden lisäksi keskusteltiin pitkään omaishoitajuudesta. Yhteiskunta säästää valtavat summat, kun rakastavat puolisot, vanhemmat ja lapset hoitavat läheisiään. Näin on hyvä niin kauan kuin hoitaja jaksaa hyvin,  ja saa myös levätä ympärivuorokautisen uurastuksen välissä, ja ennen kaikkea hänelle taataan kunnollinen toimeentulo eikä vain yhteiskunnan armosta jakamia rippeitä.

Olimme yksissä naisin ja miehin hyvinvointivaltion puolella. Hyvinvointivaltio huolehtii jokaisesta jäsenestään eikä vain maksukykyisistä, työkykyisistä ja niistä jotka pitävät parhaiten puoliaan.

Lue Vasemmistonaisten vaaliohjelma täältä.