kansalaisopisto

Kansalaisopistosta ja kuntayhteistyöstä

:

Kuntien välinen yhteistyö on järkevää. Ainakin silloin kun sitä järkevästi tehdään ja hoidetaan.

Leppävirralla kansalaisopistotoimintaa ja taiteen perusopetusta järjestää Soisalo-opisto, johon kuuluu neljä kuntaa (tai oikeastaan osin viisi). Maakuntaraja ei ollut esteenä opiston perustamiselle, eikä se että opisto toimii ainakin kahden eri lainsäädännön mukaisesti ja rahoittaa toimintansa kuntarahoituksen sekä kolmen eri valtionrahoituskanavan mukaisesti. Päinvastoin – erilaiset toimijat tuovat uusia mahdollisuuksia saada aikaan hienoja kokonaisuuksia.

Käytännössä uudessa organisaatiossa sovitetaan yhteen erilaisia toimintatapoja, päätöksentekokulttuureja, maaseutua ja kaupunkia, kylätoimijoita ja virkamiehiä. Siinä näyttää syntyvän ristiriitoja ja hankausta – ainakin aluksi. Kaikkien vain pitää pitää mielessä se, että hyvä lopputulos johon kaikki voivat sitoutua,  on tärkeämpi kuin se kenen malli voittaa ja kuka oli alunperinkin oikeassa.

Kirjoitin näistä ristiriidoista pienen jutun.

Lapset luomassa lunta ja lumesta

:

vihreät palikat

Lunta luotiin ja lumesta luotiin lyhtyjä, labyrintteja, torneja, liukuratoja, muureja.  Soisalo-opiston kuviskoulun lapset ja nuoret rakensivat yhdessä suunnitellun JÄÄSAMMON Kalevalanpäivän kunniaksi. Tällaisessa puuhassa lapsille valkenee hyvin yhteistyön merkitys ja voima. Yhdessä tulee näyttävää.

Soisalo-opiston kuvataidekoulun toiminta on tavoitteellista, valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaista taiteen perusopetusta, josta saa valmiuksia harrastaa kuvataiteita tai jatkaa vaikka ammattiin saakka. Taiteen perusopetuksen voi saada luettua hyväksi joissain toisen asteen opinnoissa ja ainakin siitä saa paljon tekemisen iloa. Myös Soisalo-opiston musiikinopetus (musiikkiopisto) ja tanssinopetus kuuluvat taiteen perusopetuksen piiriin.

Taiteen perusopetusta järjestävät yleensä kunnat ja myös yksityiset taidekoulut; sen rahoittavat pääosin valtio ja kunnat. Silti myös oppilasmaksut jäävät aika suuriksi. Useita satoja vuodessa maksava taideharrastus on monille perheille liikaa. Jotta tasapuolisuus toteutuisi ja kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus päästä taideharrastusten pariin, maksut pitäisi pystyä pitämään kohtuullisempina. Tähän odottaisi sekä valtion tuntuvampaa tukea että kuntien panostusta lapsiinsa.

Mutta eikö vain lopputulos olekin hieno?

Lyhtyjä

Valot hehkuvat Varkauden yössä

Linnan muurit

Lisätietoja taiteen perusopetuksesta…

Kyllä ihmiset sitten osaa

:

Kävin tässä päivänä eräänä kuuntelemassa Soisalo-opiston kevätkonserttia ja joku viikko sitten kierrettiin lasten kanssa käden taitojen ja kuvataiteiden näyttelyitä. Joka kevät jaksan ihmetellä miten ihmisissä riittää luovuutta ja intoa ja taitoa tehdä kaikenlaisia hienoja juttuja omaksi ja toisten iloksi. Siis ihan tavalliset ihmiset menevät kansalaisopiston kursseille ja kun saa asiantuntevaa ohjausta, johan alkaa syntyä! Ja useimmiten kurssilla on vielä mukavaakin kaupan päälle. Suorituspaineet ovat itse asetettuja, kukin oppii omalla tasollaan.

Täällä maaseudulla voi ajaa vaikka neljäkymmentä kilometriä synkän metsän keskellä – ja kurvata koulun pihaan, jossa ommellaan upeita töitä, opiskellaan kieliä, lauletaan kuorossa tai tehdään omaehtoista taidetta. Kansalaisopisto pystyy järjestämään lapsille harrastuksia edullisesti ja vaikkapa terveyttä ylläpitävää liikuntaa aikuisille ja ikääntyville. Usein kansalaisopisto on se viimeinen palvelu, joka pienenevälle kylälle jää, kun kaikki muu on jo lakkautettu. Harvoin muistetaan, miten suuri on opiskelun fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ylläpitävä vaikutus vanheneville kyläläisille tai lapsiperheille, etenkin silloin kun välimatkat taajamiin ovat pitkät.

Kansalaisopistoissa opiskelee vuosittain n. 800 000 opiskelijaa ja toiminta kattaa koko Suomen.Toistaiseksi kansalais- ja työväenopistot ovat olleet valtion kohtuullisesti rahoittamia. Ensi syksynä annettava lakiesitys turvaa edelleen kansalaisopistojen toimintaa: koska rahoitus on kytketty toteutettavaan tuntimäärään, kuntien ei kannata vähentää opetustunteja. Parasta olisi jos valtion rahoitusta riittäisi kaikille järjestettäville tunneille, tällä hetkellä rahoitus vielä laahaa hieman jäljessä ja sitä riittää n. 90%:lle tunneista.

Kunnille toiminnan järjestäminen on hyvin edullista vaikuttavuuteen nähden. Niinpä kuntien pitäisi vaikeinakin aikoina pystyä ylläpitämään kansalaisopiston kursseja, joko itse tai kuten nykyisin on yleistä, naapurikuntien kanssa yhdessä. Vaikeina aikoina ihmiset juuri tarvitsevat luovuutta, yhdessäolemisen iloa, käsillä tekemistä ja kuntoilua. Kansalaisopistoissa voi myös parantaa mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla kielten, tietotekniikan tai vaikka avoimen yliopiston kursseilla. Kattava opistoverkosto mahdollistaa myös uusien asioiden leviämisen tasavertaisesti maan joka kolkaan. On vaikea keksiä, miten muuten esimerkiksi niin moni ikäihminen Suomessa olisi oppinut käyttämään tietotekniikkaa kuin kansalaisopiston järjestämillä kursseilla.

Pienissä kunnissa kansalaisopisto tuottaa myös merkittävän osan kunnan kulttuuritarjonnasta: tanssia, teatteria, näyttelyitä ja konsertteja. Samalla kansalaisopisto ylläpitää kulttuuria ja perinteistä osaamista välittämällä uusille sukupolville perinteisiä työtapoja ja materiaaleja. Mahtavan hieno keksintö tämä kansalaisopisto!