koulutus

Vappupuhe Varkaudessa 1.5. 2016

:

Hyvät kuulijat, hyvät ystävät ja toverit,

viime vuoden jäätävässä vappusäässä ennustelimme porvarihallituksen tuovan jäätävää politiikkaa maahamme. Näin mukavassa poutasäässäkin kylmää ajatella sitä jäätävyyttä, jota todellakin tällä hallituskaudella on jo ehditty tuntea.

Rajut leikkaukset ovat kohdistuneet niin lapsiperheisiin kuin eläkeläisiin ja vanhuksiinkin. Työttömät, opiskelijat, sairaat ja vammaiset ovat olleet säästöjen kohteina. Työelämän heikennyksiä ollaan toteuttamassa ennennäkemättömällä tavalla ja ay-liikettä yritetään murtaa ja musertaa elinkeinoelämän voittojen tieltä. Eipä ihme, että tyytyväisimpänä myhäilevät suuryritysten johtajat ja omistajat.

Ennen vaaleja hallituspuolueet olivat kilvan vakuuttaneet, ettei koulutuksesta enää leikata. Silti uhkaavimpia leikkauksia ollaan nyt tekemässä kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Satojen miljoonien säästöt koskevat yliopistoja ja korkeakouluja, toisen asteen koulutuksesta erityisesti ammatillista koulutusta – eikä edes pienimpiä, varhaiskasvatusikäisiä lapsia ole säästetty näissä leikkauksissa ja heikennyksissä. Kun samaan aikaan tavoitellaan työllisyyttä, talouskasvua ja viennin elpymistä, on käsittämätöntä että leikkaukset tehdään sieltä, mistä kasvumme on aina kummunnut: demokraattisesta yhteisöstä, osaavasta ja koulutetusta kansasta, laadukkaasta työstä, tutkimuksesta ja innovaatioista.

Meillä on ollut yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, se on tuottanut meille inhimillistä ja taloudellista kasvua ja pääomaa. On uskottu, ettei Suomella ole varaa antaa kenenkään jäädä kouluttamatta ja syrjäytyä; tasa-arvoinen peruskoulu, tasalaatuinen ammatillinen koulutus, laadukas opettajankoulutus ja opintotukijärjestelmä ovat tasanneet koulutuseroja eri yhteiskuntaluokista tulevien lasten välillä. Aikuiskoulutus on taannut mahdollisuuden vaihtaa alaa tilanteiden mukaan. On selvää, että pienen maan menestys kansainvälisessä kilpailussa perustuu huippukeksintöjen lisäksi laajaan koko kansan tasaiseen osaamiseen.

Mutta kyse ei ole vain taloudellisesta menestyksestä vaan tärkeämmästä: inhimillisestä kasvusta, kulttuurista, taiteesta ja sivistyksestä. Talouselämä, kilpailukyky ja kasvu eivät ole itsetarkoitus. Ne tulisi asettaa siihen asemaan, johon ne kuuluvat: apuvälineiksi parempaan elämään. Hyvään elämään kuuluu mahdollisuus oppia ja kehittyä, harrastaa taidetta ja kulttuuria; ilman että tuloksia mitataan vain rahassa.

Varkaudessa ja Keski-Savon alueella on edelleen mahdollisuuksia harrastaa omaehtoista kulttuuria ja nauttia ammattilaisten työn hedelmistä: on ammattiteatteri ja lukemattomia harrastajateattereita; meillä on taidegallerioita ja esiintyviä taiteilijoita; lapsille ja nuorille on taidekoulu ja lastenkulttuurikeskus, aikuisille kansalaisopisto ja eri järjestöjen tarjoamaa harrastustoimintaa, museot ja kirjastot, musiikkia ja tanssia. Pidetään kiinni näistä arjen rikkauksista.

Sivistys on teoriatiedon ja käden taitojen lisäksi kykyä ymmärtää ihmistä ja yhteiskuntaa, kykyä ajatella ja perustella, kykyä vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin. Sivistys on myös sydämen sivistystä; halua rakentaa maailmaa kaikille paremmaksi. Erään taitelijan sanoin: taide saa meidät rakastamaan ja siksi suojelemaan elämää.

Jos sivistystä joskus on vaikea määritellä, on ainakin helppo sanoa mitä sivistymättömyys on. Se on huonoja tapoja; vihapuhetta, syyttelyä, väärää vallankäyttöä. Se on valehtelua, tahallista tietämättömyyttä ja vastuunpakoilua; epäoikeudenmukaisuutta, ahneutta ja oman edun tavoittelua. Ovatko nämä ilmiöt lisääntyneet maassamme? Vai onko sivistymättömyys saanut suuremman suunvuoron kuin sivistys?

Hyvät toverit,

Kansakunnan sivistyksen mittarina on pidetty sen kykyä ja halua huolehtia niistä, joilla menee huonommin. Sivistynyt kansa ei anna röyhkeiden valtaapitävien ajaa omia etujaan ja kätkeä omaisuuksiaan piiloon – ja samalla viedä niiltä, joilla ei enää vietävää ole.

Työväenliikkeellä ja vasemmistolla on ollut vahva rooli kun maamme hyvinvointia ja sivistystä on rakennettu. Nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko vaikenemme ja katsomme sivusta, miten hyvinvointivaltiotamme ajetaan alas – tai sitten me käärimme hihamme ja avaamme suumme, ryhdymme aktiiviseen toimintaan, vaadimme leikkauspolitiikan lopettamista ja huonojen päätösten perumista. Meillä on puolustettavanamme sivistysvaltio nimeltä Suomi.

Kuten sivistynyt ja itseensä luottava ihminen kohtaa avoimesti ja tasavertaisesti uuden ja erilaisen ihmisen, myös sivistynyt ja itseensä luottava kansakunta kohtaa rohkeasti uuden ajan, uudet ihmiset, monikulttuurisuuden ja maailman muutoksen. Sivistyneellä kansalla on rohkeutta ja tahtoa huolehtia hyvin sekä omista jäsenistään ja niistä jotka tulevat tänne hakemaan turvaa.

Toverit, jos me emme puolusta sivistynyttä ja rauhantahtoista Suomea, niin kuka sen tekee?

Toiveikkaana ja tulevaisuuteen uskoen toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua ja aurinkoista kevättä!

Koulun paikka puntarissa

:

Leppävirran Alapihan koulu on purettava; sisäilmaongelmista on kärsitty liian pitkään. Uusi nykyaikainen ja terveellinen oppimisympäristö on saatava mahdollisimman nopeasti. Tästä ei liene kunnassa erimielisyyttä, mutta koulun paikka herättää ylikuohuvaakin keskustelua.

Valtuusto päätti rakentaa alakoulun Vokkolan urheilu- ja matkailualueen lähelle. Loistavat liikuntamahdollisuudet ovat silloin päiväsaikaan koululaisten käytettävissä, ja koulun tiloja voidaan käyttää, kun alueella järjestetään isompia vapaa-ajan tapahtumia. Jos koulu rakennettaisiin nykyisen koulun tietämille, tarvittaisiin sinne myös uusi liikuntatila.

Kunnan salitilanteen pelätään heikkenevän, jos uusi koulu rakennetaan Vokkolaan ilman omaa liikuntasalia. Näin käykin ehkä siinä vaiheessa, jos ammattikoulun tilat joudutaan poistamaan käytöstä. Silloin on harkittava uusien salitilojen rakentamista. Turnausten ja tapahtumajärjestäjien kannalta on kuitenkin järkevämpää, että tilat ovat samalla alueella.

Kaikkiaan Leppävirralla on viime aikoina sijoitettu liikuntamahdollisuuksiin todella paljon. Kunnalla on koulun lisäksi vähintään yhtä kiireisiä rakentamis- ja remonttitarpeita vanhusten asumispalveluissa ja terveyskeskuksessa. Investointimenot ovat melkoiset ja siksi talouden suunnittelu on tarkkaa työtä. Jos liikuntasalin kustannuksia voidaan siirtää myöhemmäksi, niin kannattaa tehdä, jottei kuntalaisten verotaakka nouse kohtuuttomasti.

Koulun tulo Vokkolaan herättää vastustusta eniten hotellin ja yrittäjien suunnasta. Koululaisten epäillään äänekkyydellään häiritsevän matkailijoita, onpa dramaattisesti väitetty koko matkailun romahtavan, jos koulu tulee alueelle. Tälle väitteelle en ole kuullut yhtään perustetta. Matkailijat tulevat itsekin perheittäin, seuroissa urheilee lapsia ja nuoria alueella vapaa-aikoina ja yläkoululaiset käyttävät liikuntatiloja koulupäivinä. Täyttä hiljaisuutta vaativat matkailijat valinnevat retriittinsä luostarialueilta, eivät liikuntakeskuksista.

Näiden väitteiden perään esitetään, että matkailu aiheuttaa turvattomuutta koululaisille. Millaisia matkailijoita tai urheilijoita siellä majoittuukaan, jos oppilaiden pitää päiväsaikaan pelätä sopimattomasti käyttäytyviä aikuisia? Eiköhän järjestys säilytetä niin hotellilla kuin koulussakin sellaisena, että rinnakkaiselo on mahdollista.

Liikennejärjestelyjä Vokkolassa on joka tapauksessa parannettava isoja tapahtumia silmällä pitäen. Turvallinen koulutie osataan suunnitella koulun ympärille ihan varmasti. Kouluja rakennetaan myös kaupunkiliikenteen keskelle, miksei siis maaseututaajamiin?

Valtuustoäänestys koulun paikasta oli minulle puhtaasti käytännöllinen, tekninen ja taloudellinen kysymys, punnitsin vaihtoehdot asiaperustein. Tärkeintä on saada turvallinen ja terveellinen rakennus koululaisille ja koulun henkilökunnalle mahdollisimman nopeasti. Tämä ei oikeastaan ole tunnekuohujen eikä politikoinnin paikka.

Joidenkin päättäjien tärkeysjärjestys on mahdollisesti erilainen; omani on se, että lapsille tarjotaan parasta mitä meillä on. Kokemusasiantuntijoiden (=koululaisten) mukaan Vokkolassa on ollut ilo käydä liikkumassa. Parhaan puolensa kunta näyttää sillä, että meillä on uutta rakentamista, elämää ja mahdollisimman riemukkaita lasten ääniä. Hiljainen kylätie ei vakuuta asukkaita, matkailijoita, muuttajia tai yrittäjiä kunnan elinvoimaisuudesta.

PS . kannatan lämpimästi Reijo Sikasen tekemää ehdotusta, että jo rakennusvaiheessa varataan prosentti kustannuksista tilataiteeseen koulun ja matkailualueen kaunistukseksi.

Kolumni Warkauden Lehdessä 12.1.2016

Mikä on naisen paras ystävä?

:

Naisen paras ystävä on vanhan – mutta ajankohtaisen – väitteen mukaan hyvinvointivaltio. Tämän aiheen ympärille kokoonnuimme tänään Varkauden kirjastolle päiväkahville. Mukana oli Vasemmistonaisten puhenainen Saila Ruuth, pohjoissavolaisia naisehdokkaita ja muita naisia ja muutama mieskin.

Hyvinvointivaltio perustuu siihen, että kaikki maksavat veroa maksukyvyn mukaan, ja kaikki saavat tarvitsemansa palvelut maksutta. Jos julkinen sektori ei huolehdi ihmisistä, hyvinvointi jää oman maksukyvyn, hyväntekeväisyyden, järjestöjen tai sukulaisten varaan. Silloin osa ihmisistä jää taivasalle, sairautensa, nälkänsä ja yksinäisyytensä kanssa.

Nämä ilmiöt eivät ole tuntemattomia meille tänäänkään. Hyvinvointivaltiotamme on murennettu viime vuosina: perusturvan taso on jäänyt pahasti jälkeen hintojen noususta, terveyserot kasvavat, mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä, julkisten palveluiden taso on rapautunut ja maksuja on nostettu niin, etteivät kaikki pysty niitä palveluita käyttämään, syrjäseuduilla palvelut harvenevat ja vähenevät.

Valtaosin naiset vastaavat edelleen lasten, vanhusten ja sairaiden hoidosta ja hoivasta. Siksi meille on tärkeää, että lapsillemme on hyvät hoitopaikat, turvalliset koulut, vanhemmillemme inhimillinen vanhuus ja koko perheelle hyvä terveydenhoito. Jotta naiset pystyvät osallistumaan täysipainoisesti työelämään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tarvitaan myös isiä osallistumaan entistä enemmän perheen arjen pyörittämiseen. Yksi vastaus tähän on perhevapaiden uudistaminen siten, että isän vapaasta muodostuisi enemmän sääntö kuin poikkeus ja että kustannukset eivät rasittaisi kohtuuttomasti vain naisvaltaisia aloja. Tasa-arvoinen arki ja tasa-arvoisempi työelämä ovat lopulta niin naisten kuin miestenkin etu – ja ennen kaikkea lasten etu.

Perhevapaiden lisäksi keskusteltiin pitkään omaishoitajuudesta. Yhteiskunta säästää valtavat summat, kun rakastavat puolisot, vanhemmat ja lapset hoitavat läheisiään. Näin on hyvä niin kauan kuin hoitaja jaksaa hyvin,  ja saa myös levätä ympärivuorokautisen uurastuksen välissä, ja ennen kaikkea hänelle taataan kunnollinen toimeentulo eikä vain yhteiskunnan armosta jakamia rippeitä.

Olimme yksissä naisin ja miehin hyvinvointivaltion puolella. Hyvinvointivaltio huolehtii jokaisesta jäsenestään eikä vain maksukykyisistä, työkykyisistä ja niistä jotka pitävät parhaiten puoliaan.

Lue Vasemmistonaisten vaaliohjelma täältä.