Kuuntelin tänään hyviä puhujia, hyviä asioita ja myös epäilyksiä herättäviä asioita. Toivottavasti voi tulkita kepeäksi heitoksi kunnanjohtajan heittämän ajatuksen siitä, että monilla vanhemmilla olisi varaa maksaa päivähoidosta enemmänkin, tai että jopa Suomen hyvästä peruskoulutuksesta oltaisiin valmiita maksamaan.
Tämän johtopäätöksen hän teki pohtiessaan sitä, kun päivähoito on maksullista ja kouluun siirryttäessä maksullisuus poistuu. Johtopäätöksen voi tehdä myös toisinpäin: miksi päivähoidostakaan pitää maksaa?
Yhteiskunnan ja sen palvelut voi käsittää niin, että ne ovat sopimuksia sellaisista asioista, jotka ihmisten on parasta hoitaa yhteisesti ja ne rahoitetaan yhteiseen kassaan kerätyistä (vero-)varoista ja yhteisten demokraattisesti sovittujen pelisääntöjen ja kriteerien perusteella. Lasten päivähoito ja koulutus on katsottu sellaisiksi asioiksi. Ei tässä ole kyse siitä, että vanhemmat sysäävät kasvatusvastuuta yhteiskunnalle, vaan vanhemmat (ja muut ihmiset) ovat olleet yhdessä sitä mieltä, että koulut ja päiväkodit tarvitaan, ne ovat yhteinen asia, ja ne järjestetään julkisina palveluina.
Asiakasmaksujen porrastaminen on tiettyyn rajaan saakka ok, mutta pitemmän päälle erilaisten maksuluokkien ja maksujen lisääminen luo aina vain monimutkaisempia järjestelmiä, jotka johtavat erilaisiin kannustinloukkuihin. Perinteisesti tämä maksujen tasaus on hoidettu meillä yksinkertaisemmin progressiivisella verotuksella – viime aikoina sitä(kin) tasa-arvoisen yhteiskunnan peruspilaria maan hallitus halunnut kaataa keventämällä hyvätuloisten verotusta. Kyse on myös periaatteesta: rahoitetaanko julkiset palvelut asiakasmaksuin vai tasa-arvoisemmin verovaroin?
Mitä koulutuksen maksullisuuteen tulee, se on asia joka on viime päivinä puhuttanut ministeriön työryhmän julkaistua ehdotuksensa yliopiston lukukausimaksuista. Suomen oppimistulokset, kansalaisten hyvä sivistystaso ja kansainvälisesti kilpailukykyinen osaaminen perustuvat yhteiskunnan tarjoamiin – edes suhteellisesti – tasa-arvoisiin koulutus- ja opiskelumahdollisuuksiin. Peruskoulutuksen maksullisuus veisi yhteiskunnan tasa-arvoisuudelta kaiken pohjan.
Tildan päivillä puhuttiin paljon hyvääkin. Niistä toisen kerran lisää.
Tänään siis vietettiin Leppävirralla kolmansia Tildan-päiviä – aiheena Lapsen asialla, puhujina lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, kunnanjohtaja Matti Raatikainen ja sosiaalityöntekijä Eeva-Liisa Vesterinen.
Joka toinen vuosi järjestettävä Tildan päivät -seminaaritilaisuus nostaa aiheensa Tildan elämäntyöstä sekä ajankohtaisista aiheista. Tämän vuoden tapahtuma liittyy lasten oikeuksien juhlavuoteen ja sen järjesti Leppävirta-seura yhteistyökumppaneidensa kanssa.
Tilda Löthman-Koponen oli varsinainen vaikuttajanainen aikanaan, lisätiedot täältä: http://www.leppavirta.fi/index.php?id=645