Hyvät kuulijat, hyvät ystävät ja toverit,
viime vuoden jäätävässä vappusäässä ennustelimme porvarihallituksen tuovan jäätävää politiikkaa maahamme. Näin mukavassa poutasäässäkin kylmää ajatella sitä jäätävyyttä, jota todellakin tällä hallituskaudella on jo ehditty tuntea.
Rajut leikkaukset ovat kohdistuneet niin lapsiperheisiin kuin eläkeläisiin ja vanhuksiinkin. Työttömät, opiskelijat, sairaat ja vammaiset ovat olleet säästöjen kohteina. Työelämän heikennyksiä ollaan toteuttamassa ennennäkemättömällä tavalla ja ay-liikettä yritetään murtaa ja musertaa elinkeinoelämän voittojen tieltä. Eipä ihme, että tyytyväisimpänä myhäilevät suuryritysten johtajat ja omistajat.
Ennen vaaleja hallituspuolueet olivat kilvan vakuuttaneet, ettei koulutuksesta enää leikata. Silti uhkaavimpia leikkauksia ollaan nyt tekemässä kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Satojen miljoonien säästöt koskevat yliopistoja ja korkeakouluja, toisen asteen koulutuksesta erityisesti ammatillista koulutusta – eikä edes pienimpiä, varhaiskasvatusikäisiä lapsia ole säästetty näissä leikkauksissa ja heikennyksissä. Kun samaan aikaan tavoitellaan työllisyyttä, talouskasvua ja viennin elpymistä, on käsittämätöntä että leikkaukset tehdään sieltä, mistä kasvumme on aina kummunnut: demokraattisesta yhteisöstä, osaavasta ja koulutetusta kansasta, laadukkaasta työstä, tutkimuksesta ja innovaatioista.
Meillä on ollut yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, se on tuottanut meille inhimillistä ja taloudellista kasvua ja pääomaa. On uskottu, ettei Suomella ole varaa antaa kenenkään jäädä kouluttamatta ja syrjäytyä; tasa-arvoinen peruskoulu, tasalaatuinen ammatillinen koulutus, laadukas opettajankoulutus ja opintotukijärjestelmä ovat tasanneet koulutuseroja eri yhteiskuntaluokista tulevien lasten välillä. Aikuiskoulutus on taannut mahdollisuuden vaihtaa alaa tilanteiden mukaan. On selvää, että pienen maan menestys kansainvälisessä kilpailussa perustuu huippukeksintöjen lisäksi laajaan koko kansan tasaiseen osaamiseen.
Mutta kyse ei ole vain taloudellisesta menestyksestä vaan tärkeämmästä: inhimillisestä kasvusta, kulttuurista, taiteesta ja sivistyksestä. Talouselämä, kilpailukyky ja kasvu eivät ole itsetarkoitus. Ne tulisi asettaa siihen asemaan, johon ne kuuluvat: apuvälineiksi parempaan elämään. Hyvään elämään kuuluu mahdollisuus oppia ja kehittyä, harrastaa taidetta ja kulttuuria; ilman että tuloksia mitataan vain rahassa.
Varkaudessa ja Keski-Savon alueella on edelleen mahdollisuuksia harrastaa omaehtoista kulttuuria ja nauttia ammattilaisten työn hedelmistä: on ammattiteatteri ja lukemattomia harrastajateattereita; meillä on taidegallerioita ja esiintyviä taiteilijoita; lapsille ja nuorille on taidekoulu ja lastenkulttuurikeskus, aikuisille kansalaisopisto ja eri järjestöjen tarjoamaa harrastustoimintaa, museot ja kirjastot, musiikkia ja tanssia. Pidetään kiinni näistä arjen rikkauksista.
Sivistys on teoriatiedon ja käden taitojen lisäksi kykyä ymmärtää ihmistä ja yhteiskuntaa, kykyä ajatella ja perustella, kykyä vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin. Sivistys on myös sydämen sivistystä; halua rakentaa maailmaa kaikille paremmaksi. Erään taitelijan sanoin: taide saa meidät rakastamaan ja siksi suojelemaan elämää.
Jos sivistystä joskus on vaikea määritellä, on ainakin helppo sanoa mitä sivistymättömyys on. Se on huonoja tapoja; vihapuhetta, syyttelyä, väärää vallankäyttöä. Se on valehtelua, tahallista tietämättömyyttä ja vastuunpakoilua; epäoikeudenmukaisuutta, ahneutta ja oman edun tavoittelua. Ovatko nämä ilmiöt lisääntyneet maassamme? Vai onko sivistymättömyys saanut suuremman suunvuoron kuin sivistys?
Hyvät toverit,
Kansakunnan sivistyksen mittarina on pidetty sen kykyä ja halua huolehtia niistä, joilla menee huonommin. Sivistynyt kansa ei anna röyhkeiden valtaapitävien ajaa omia etujaan ja kätkeä omaisuuksiaan piiloon – ja samalla viedä niiltä, joilla ei enää vietävää ole.
Työväenliikkeellä ja vasemmistolla on ollut vahva rooli kun maamme hyvinvointia ja sivistystä on rakennettu. Nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko vaikenemme ja katsomme sivusta, miten hyvinvointivaltiotamme ajetaan alas – tai sitten me käärimme hihamme ja avaamme suumme, ryhdymme aktiiviseen toimintaan, vaadimme leikkauspolitiikan lopettamista ja huonojen päätösten perumista. Meillä on puolustettavanamme sivistysvaltio nimeltä Suomi.
Kuten sivistynyt ja itseensä luottava ihminen kohtaa avoimesti ja tasavertaisesti uuden ja erilaisen ihmisen, myös sivistynyt ja itseensä luottava kansakunta kohtaa rohkeasti uuden ajan, uudet ihmiset, monikulttuurisuuden ja maailman muutoksen. Sivistyneellä kansalla on rohkeutta ja tahtoa huolehtia hyvin sekä omista jäsenistään ja niistä jotka tulevat tänne hakemaan turvaa.
Toverit, jos me emme puolusta sivistynyttä ja rauhantahtoista Suomea, niin kuka sen tekee?
Toiveikkaana ja tulevaisuuteen uskoen toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua ja aurinkoista kevättä!