Sosiaalisen median sanotaan lisäävän demokratiaa. Kyllä: kuka tahansa voi lähes kustannuksitta tuoda julki mielipiteensä ja omat tavoitteensa ja hankkia itselleen laajan lukijakunnan. Vaalikamppailuja käydään sähköisesti – kallis lehtimainonta menettää rooliaan. Ja se on hyvä se, meille pienen budjetin toimijoille.
Tämä kone edessäni on vain tekninen väline: olennaista on mihin sitä käytetään. Tieto, mielipiteenilmaukset, uutiset, protestit, tapahtumailmoitukset ja mainokset leviävät läpi nettiyhteisöiden. Niin tekevät myös huhupuheet, epäuskottavat väitteet, samoin kuin uhkaukset ja kiihotukset väkivaltaan tai epäsosiaalisiin tekoihin. Aivan kuten ns. tosielämässäkin, mutta salamannopeasti ja laajemmalle kuin koskaan ennen.
Toisaalla käydään älykkäitä, mielenkiintoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Käsityöharrastajat kysyvät neuvoa toisilta harrastajilta ja saavat apua pulmiinsa välittömästi. Puutarhapalstat pursuavat vinkkejä, kokemuksen tuomaa tietoa. Opiskelu ja oppiminen saavat aivan uuden ulottuvuuden, kun tieto ja oikeat asiantuntijat ovat kaikkien ulottuvilla. Jopa viranomaisten toiminta voi olla kansalaisia lähempänä verkkopalveluiden kautta. Verkossa käydään oikeaa keskustelua.
Ihmisten halu puhua toisilleen on valtava. Muistaako kukaan Helsingin yliopiston sisäistä PortaComia vuonna kivi ja keppi (yli 20 vuotta sitten)? Silloin ei puhuttu sosiaalisesta mediasta, järjestelmä oli tekstipohjainen, hiiriä tai valikoita ei tunnettu. Kömpelöstä käyttöliittymästä huolimatta yhteisö ja sen mitä ihmeellisimmät keskusteluryhmät tulvahtivat valtaisaksi keskusteluryöpyksi aivan hetkessä, kun ihmiset (sekä opiskelijat että opettajat) keksivät uudenlaisen yhteisöllisyyden mahdollisuudet.
Toisaalla keskustellaan, toisaalla nettimaailmassa tuntuu vallitsevan huutoäänestys, jossa jokainen yrittää tuoda oman äänensä kuuluviin. Epävarmaa on, kuuleeko kukaan, jaksaako kukaan lukea enää tätä kaikkea.
Tähän huutokuoroon tuon ääneni minäkin tällä upouudella blogillani ja kotisivuillani. Huudan kovaa, mutta tässä maailmassa ei megafonista ole apua. Parasta on olla jotain painavaa sanottavaa.