Pohjois-Savon Vasemmiston vuosikokous oli viime lauantaina ja paikalla oli runsaasti väkeä. Esitettiin tärkeitä kannanottoja, mielenkiintoisia avauksia ja uusia ideoita. Järjestön henkilövalinnat sujuivat sopuisasti ja piiritoimikuntaan valitttin naisenergiaa ja nuorta voimaa; naisia on toimikunnassa enemmistö ja noin kolmannes alle kolmikymppisiä.
Vasemmistonuorten aktiivinen herääminen Pohjois-Savossa näkyy, samoin naisten ruohonjuuritason toiminta. Uusia ihmisiä on saatu liikkeelle. Puheet ukkoutuvasta puolueesta saa meidän osalta haudata. Eivätkä meidän ukotkaan ole mitään turhanpäiväisiä turjakkeita. Valiojoukkoa kaikki.
Joku Aarno-niminen setähenkilö kirjoittaa IL-blogissaan lähes osuvasti seuraavaa: ”Vanhan kommunistipuolueen perinnejärjestö Vasemmistoliitto on jo näivettynyt pieneksi katuhuligaanien puolueeksi, jossa marxismi-leninismin oppi on vaihtunut homoseksualismi-feminismiksi. Puolueen erityissuojeluksessa ovat myös aseistakieltäytyjät, seinäntöhrijät ja vanhakantaiset stalinistit.”
Itse olet vanhakantainen. Tuo ns. poliittinen satiiri kuulostaa melkoisen kulahtaneelta ja väsyneeltä, mutta onhan tuossa myös vinha perä. Kyllä me uskallamme tarvittaessa näkyä ja kuulua kaduilla, puolustamme tasa-arvoa sukupuolesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta ja olemme empimättä rauhan asialla. Ja ylpeitä siitä. Vanhakantaisilla stalinisteilla – jos heitä on vielä olemassa – saattaa olla aika tukalaa tässä joukossa.
Näivettymisestä me emme tiedä mitään.