toimeentulo

Ei leikkauksia vaan elvytystä, työtä ja toimeentuloa

:

Warkauden Lehden päätoimittaja haastaa kansanedustajaehdokkaita kertomaan, mistä etuudesta voisimme henkilökohtaisesti luopua. Etuuksia maksetaan ihmisille, jotka niitä tarvitsevat (vanhemmuuden, opintojen, työttömyyden sairauden tai korkean iän ja työkyvyttömyyden perusteella), ja on epäreilua pyytää niistä luopumista keneltäkään. Etuudet eivät ole etuja, ylimääräistä herkkua ja hyvää, vaan ne ovat elinehto monelle – kuten ovat olleet itsellenikin vanhempainvapaiden, opintojen ja pätkätöiden puristuksissa.

Talouttani koskettaa enää vain nuorimmaisen lapsilisä eikä siitä luopuminen nykyisin veisi perhettä ihan ahdinkoon, mutta eipä kyllä valtiontalouttakaan pelastaisi. Hyvätuloisten lapsilisistä luopuminen ei toisi päätoimittajan kaipaamia miljardiluokan säästöjä; rajauksista riippuen päästäisiin ehkä sataan miljoonaan. Samalla rakennettaisiin tuloloukkuja, ylimääräistä byrokratiaa sekä hankaluuksia niille perheille, joissa työt ja tulot vaihtelevat pitkin vuotta.

Kun halutaan tasata tuloeroja, edelleen paras tapa siihen on selkeä progressiivinen verotus; erilaisilla päällekkäisillä tulorajoilla ja kompensaatioilla saadaan aikaan vain turhaa byrokratiaa ja turhia väliinputoajia ja loukkuja. Lapsilisä on alun perin tarkoitettu universaaliksi etuudeksi tasaamaan lasten tuomia kuluja perheitä leimaamatta. Järjestelmä toimii hyvin, lukuun ottamatta sitä, että toimentulotuella elävät – siis kaikkein köyhimmät – eivät tästä etuudesta pääse nauttimaan.

Etuuksien leikkaukset eivät ole ratkaisu. Talouskuripolitiikka ei ole tuonut helpotusta taantumaan vaan pahentanut kierrettä, irtisanomiset ja leikkaukset vähentävät kotimaista kysyntää. Monissa pieni- ja myös keskituloisissa perheissä säästetään ruuassa, vaatteissa, kodin hankinnoissa ja muissa arjen menoissa jo niin paljon, että se vain pahentaa kierrettä ja vähentää esim. kaupan työpaikkoja.

Itse asiassa etuuksia tulisi korottaa, sillä sen lisäksi, että sosiaaliset ongelmat helpottuvat, kaikki niihin sijoitettu raha lähtee välittömästi kiertoon. Samoin työpaikkojen lisääminen vaikka sitten velkarahalla kääntää kierrettä positiiviseen suuntaan. Siirrettyjä hankintoja aletaan tehdä heti kun talous antaa myöten, ja kerrannaisvaikutuksineen kotimaisella kysynnällä on ratkaiseva merkitys talouskasvullemme. Niinpä investoinnit työpaikkoihin, myös julkiseen palvelutuotantoon sekä toimeentulon nostaminen kohtuulliselle tasolle, ovat avaimia talouden nousuun ja samalla ihmisten hyvinvointiin.

Lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia

:

Tänään on lapsen oikeuksien 25-vuotisjuhlapäivä – päivän teemana on tänä vuonna oikeus leikkiin. Onnea lapsenpäivänä, huolettomia leikkejä kaikille lapsille!

Lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia, meidän kaikkien päättäjien, vanhempien ja kasvattajien, muuten vain ohikulkevien aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lasten elämä on turvallista ja huoletonta, kaikin puolin hyvää. Lapsilla on erityisesti oikeus leikkiin ja kulttuuriin sekä kasvatukseen ja koulutukseen.

Lasten hyvinvointiin panostaminen on tuonut maailmanlaajuisesti hyviä tuloksia: esimerkiksi lapsikuolleisuus on vähentynyt. Mutta tänäkään päivänä lasten oikeudet eivät toteudu tarpeeksi hyvin. Lapsityö, lapsikauppa, orjuus, väkivalta ja sodat sekä nälänhätä ja puute ovat jossain kaukana näköpiiristämme. Silti lähemmin tarkastellessa länsimaat ja meidän päättäjämme toimillaan ylläpitävät maailmanlaajuista eriarvoisuutta. Vaikka suoranaisista siirtomaa-ajoista on päästy, maailmankaupan epätasa-arvo, luonnonvarojen riisto ja ympäristön tuhoaminen siellä, missä normit ovat väljempiä, jatkuvat edelleen.

Yltäkylläisessä Suomessakaan kaikki eivät voi yhtä hyvin. Vaikka suurin osa lapsista voi meillä paremmin kuin koskaan, osa voi entistä huonommin. Eriarvoistuminen näkyy lasten ja nuorten mielenterveydessä ja terveydessä yleensä, kotioloissa ja suhteessa vanhempiin, väkivallan ja kiusaamisen kokemuksissa sekä taloudellisessa turvallisuudessa.

Lasten hyvinvointia uhkaa nyt kuntien ja valtion tiukkeneva talous. Vaikka lapsiköyhyys välillä saatiin vähenemään, nyt tehtyjen leikkauspäätösten vuoksi yhä useammat perheet ovat vaarassa pudota köyhyysrajan alapuolelle ja jäädä ilman riittäviä peruspalveluita. Onkohan lapsen etu otettu huomioon näitä päätöksiä tehtäessä, kuten sopimus päättäjiä velvoittaa? Kuntien peruspalveluista suuri osa tukee juuri lapsiperheitä; niiden leikkaukset purevat ikävimmin kaikkein heikoimmissa oloissa eläviin. Päiväkotien, koulujen, lastensuojelun, neuvoloiden ja nuorisotoimen, kulttuuritoimen sekä kirjastojen ja taidekoulujen toiminta on parasta työtä lasten ja perheiden puolesta.

Suomi on saanut moitteita YK:n lapsen oikeuksien sopimusta valvovalta komitealta muun muassa siitä, etteivät kieli- ja kulttuurivähemmistöjen tai vammaisten lasten oikeudet tasavertaiseen koulunkäyntiin toteudu, siitä ettei lasten mielipidettä edelleenkään kuulla riittävästi sekä siitä, ettei lapsen oikeuksien sopimusta tunneta riittävän hyvin. Levitä siis tietoa lapsen oikeudesta niin päätöksentekijöille, lasten kanssa toimiville kuin lapsille itselleenkin!

Karua kertomaa lapsiperheiden tilasta löytyy esimerkiksi tästä Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta 2014: Eriarvoistuva lapsuus. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa.
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=479644&name=DLFE-29907.pdf

Mikä on naisen paras ystävä?

:

Naisen paras ystävä on vanhan – mutta ajankohtaisen – väitteen mukaan hyvinvointivaltio. Tämän aiheen ympärille kokoonnuimme tänään Varkauden kirjastolle päiväkahville. Mukana oli Vasemmistonaisten puhenainen Saila Ruuth, pohjoissavolaisia naisehdokkaita ja muita naisia ja muutama mieskin.

Hyvinvointivaltio perustuu siihen, että kaikki maksavat veroa maksukyvyn mukaan, ja kaikki saavat tarvitsemansa palvelut maksutta. Jos julkinen sektori ei huolehdi ihmisistä, hyvinvointi jää oman maksukyvyn, hyväntekeväisyyden, järjestöjen tai sukulaisten varaan. Silloin osa ihmisistä jää taivasalle, sairautensa, nälkänsä ja yksinäisyytensä kanssa.

Nämä ilmiöt eivät ole tuntemattomia meille tänäänkään. Hyvinvointivaltiotamme on murennettu viime vuosina: perusturvan taso on jäänyt pahasti jälkeen hintojen noususta, terveyserot kasvavat, mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä, julkisten palveluiden taso on rapautunut ja maksuja on nostettu niin, etteivät kaikki pysty niitä palveluita käyttämään, syrjäseuduilla palvelut harvenevat ja vähenevät.

Valtaosin naiset vastaavat edelleen lasten, vanhusten ja sairaiden hoidosta ja hoivasta. Siksi meille on tärkeää, että lapsillemme on hyvät hoitopaikat, turvalliset koulut, vanhemmillemme inhimillinen vanhuus ja koko perheelle hyvä terveydenhoito. Jotta naiset pystyvät osallistumaan täysipainoisesti työelämään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tarvitaan myös isiä osallistumaan entistä enemmän perheen arjen pyörittämiseen. Yksi vastaus tähän on perhevapaiden uudistaminen siten, että isän vapaasta muodostuisi enemmän sääntö kuin poikkeus ja että kustannukset eivät rasittaisi kohtuuttomasti vain naisvaltaisia aloja. Tasa-arvoinen arki ja tasa-arvoisempi työelämä ovat lopulta niin naisten kuin miestenkin etu – ja ennen kaikkea lasten etu.

Perhevapaiden lisäksi keskusteltiin pitkään omaishoitajuudesta. Yhteiskunta säästää valtavat summat, kun rakastavat puolisot, vanhemmat ja lapset hoitavat läheisiään. Näin on hyvä niin kauan kuin hoitaja jaksaa hyvin,  ja saa myös levätä ympärivuorokautisen uurastuksen välissä, ja ennen kaikkea hänelle taataan kunnollinen toimeentulo eikä vain yhteiskunnan armosta jakamia rippeitä.

Olimme yksissä naisin ja miehin hyvinvointivaltion puolella. Hyvinvointivaltio huolehtii jokaisesta jäsenestään eikä vain maksukykyisistä, työkykyisistä ja niistä jotka pitävät parhaiten puoliaan.

Lue Vasemmistonaisten vaaliohjelma täältä.