Warkauden Lehden päätoimittaja haastaa kansanedustajaehdokkaita kertomaan, mistä etuudesta voisimme henkilökohtaisesti luopua. Etuuksia maksetaan ihmisille, jotka niitä tarvitsevat (vanhemmuuden, opintojen, työttömyyden sairauden tai korkean iän ja työkyvyttömyyden perusteella), ja on epäreilua pyytää niistä luopumista keneltäkään. Etuudet eivät ole etuja, ylimääräistä herkkua ja hyvää, vaan ne ovat elinehto monelle – kuten ovat olleet itsellenikin vanhempainvapaiden, opintojen ja pätkätöiden puristuksissa.
Talouttani koskettaa enää vain nuorimmaisen lapsilisä eikä siitä luopuminen nykyisin veisi perhettä ihan ahdinkoon, mutta eipä kyllä valtiontalouttakaan pelastaisi. Hyvätuloisten lapsilisistä luopuminen ei toisi päätoimittajan kaipaamia miljardiluokan säästöjä; rajauksista riippuen päästäisiin ehkä sataan miljoonaan. Samalla rakennettaisiin tuloloukkuja, ylimääräistä byrokratiaa sekä hankaluuksia niille perheille, joissa työt ja tulot vaihtelevat pitkin vuotta.
Kun halutaan tasata tuloeroja, edelleen paras tapa siihen on selkeä progressiivinen verotus; erilaisilla päällekkäisillä tulorajoilla ja kompensaatioilla saadaan aikaan vain turhaa byrokratiaa ja turhia väliinputoajia ja loukkuja. Lapsilisä on alun perin tarkoitettu universaaliksi etuudeksi tasaamaan lasten tuomia kuluja perheitä leimaamatta. Järjestelmä toimii hyvin, lukuun ottamatta sitä, että toimentulotuella elävät – siis kaikkein köyhimmät – eivät tästä etuudesta pääse nauttimaan.
Etuuksien leikkaukset eivät ole ratkaisu. Talouskuripolitiikka ei ole tuonut helpotusta taantumaan vaan pahentanut kierrettä, irtisanomiset ja leikkaukset vähentävät kotimaista kysyntää. Monissa pieni- ja myös keskituloisissa perheissä säästetään ruuassa, vaatteissa, kodin hankinnoissa ja muissa arjen menoissa jo niin paljon, että se vain pahentaa kierrettä ja vähentää esim. kaupan työpaikkoja.
Itse asiassa etuuksia tulisi korottaa, sillä sen lisäksi, että sosiaaliset ongelmat helpottuvat, kaikki niihin sijoitettu raha lähtee välittömästi kiertoon. Samoin työpaikkojen lisääminen vaikka sitten velkarahalla kääntää kierrettä positiiviseen suuntaan. Siirrettyjä hankintoja aletaan tehdä heti kun talous antaa myöten, ja kerrannaisvaikutuksineen kotimaisella kysynnällä on ratkaiseva merkitys talouskasvullemme. Niinpä investoinnit työpaikkoihin, myös julkiseen palvelutuotantoon sekä toimeentulon nostaminen kohtuulliselle tasolle, ovat avaimia talouden nousuun ja samalla ihmisten hyvinvointiin.