YK Archives -

Tänään on lapsen oikeuksien 25-vuotisjuhlapäivä – päivän teemana on tänä vuonna oikeus leikkiin. Onnea lapsenpäivänä, huolettomia leikkejä kaikille lapsille!

Lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia, meidän kaikkien päättäjien, vanhempien ja kasvattajien, muuten vain ohikulkevien aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lasten elämä on turvallista ja huoletonta, kaikin puolin hyvää. Lapsilla on erityisesti oikeus leikkiin ja kulttuuriin sekä kasvatukseen ja koulutukseen.

Lasten hyvinvointiin panostaminen on tuonut maailmanlaajuisesti hyviä tuloksia: esimerkiksi lapsikuolleisuus on vähentynyt. Mutta tänäkään päivänä lasten oikeudet eivät toteudu tarpeeksi hyvin. Lapsityö, lapsikauppa, orjuus, väkivalta ja sodat sekä nälänhätä ja puute ovat jossain kaukana näköpiiristämme. Silti lähemmin tarkastellessa länsimaat ja meidän päättäjämme toimillaan ylläpitävät maailmanlaajuista eriarvoisuutta. Vaikka suoranaisista siirtomaa-ajoista on päästy, maailmankaupan epätasa-arvo, luonnonvarojen riisto ja ympäristön tuhoaminen siellä, missä normit ovat väljempiä, jatkuvat edelleen.

Yltäkylläisessä Suomessakaan kaikki eivät voi yhtä hyvin. Vaikka suurin osa lapsista voi meillä paremmin kuin koskaan, osa voi entistä huonommin. Eriarvoistuminen näkyy lasten ja nuorten mielenterveydessä ja terveydessä yleensä, kotioloissa ja suhteessa vanhempiin, väkivallan ja kiusaamisen kokemuksissa sekä taloudellisessa turvallisuudessa.

Lasten hyvinvointia uhkaa nyt kuntien ja valtion tiukkeneva talous. Vaikka lapsiköyhyys välillä saatiin vähenemään, nyt tehtyjen leikkauspäätösten vuoksi yhä useammat perheet ovat vaarassa pudota köyhyysrajan alapuolelle ja jäädä ilman riittäviä peruspalveluita. Onkohan lapsen etu otettu huomioon näitä päätöksiä tehtäessä, kuten sopimus päättäjiä velvoittaa? Kuntien peruspalveluista suuri osa tukee juuri lapsiperheitä; niiden leikkaukset purevat ikävimmin kaikkein heikoimmissa oloissa eläviin. Päiväkotien, koulujen, lastensuojelun, neuvoloiden ja nuorisotoimen, kulttuuritoimen sekä kirjastojen ja taidekoulujen toiminta on parasta työtä lasten ja perheiden puolesta.

Suomi on saanut moitteita YK:n lapsen oikeuksien sopimusta valvovalta komitealta muun muassa siitä, etteivät kieli- ja kulttuurivähemmistöjen tai vammaisten lasten oikeudet tasavertaiseen koulunkäyntiin toteudu, siitä ettei lasten mielipidettä edelleenkään kuulla riittävästi sekä siitä, ettei lapsen oikeuksien sopimusta tunneta riittävän hyvin. Levitä siis tietoa lapsen oikeudesta niin päätöksentekijöille, lasten kanssa toimiville kuin lapsille itselleenkin!

Karua kertomaa lapsiperheiden tilasta löytyy esimerkiksi tästä Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjasta 2014: Eriarvoistuva lapsuus. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa.
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=479644&name=DLFE-29907.pdf

sanoi intialainen rauhan- ja väkivallattomuuden puolustaja Mahatma Gandhi, jonka syntymästä on tänä vuonna 145 vuotta.

Tällä viikolla on vietetty YK:n aseistariisuntaviikkoa ja eilen YK:n päivää. En tiedä, onko aseita riisuttu viikon varrella missään, mutta asevarustelua sen sijaan on jatkettu suunnassa jos toisessa. Ja kun aseita on, niitä ei näköjään epäröidä käyttää. Media kertoo meille Ukrainasta, Palestiinasta ja Syyriasta uutisia, jollaisia emme haluaisi kuulla, emmekä halua edes ajatella kaikkea sitä mistä vaietaan.

Nuoruudessani rauhankulkueet kokosivat satoja tuhansia marssijoita Suomessa ja Euroopassa. Kylmän sodan aikaan Eurooppa oli täynnä toisiaan vastaan suunnattuja idän ja lännen ohjuksia; ydinaseiden jatkuva lisääminen sai rauhalliset suomalaisetkin huolestumaan niin paljon, että lähdettiin kadulle vaatimaan rauhaa. Jälkikäteen voidaan tietenkin irvailla siitä, kuka vastusti enemmän länsiohjuksia kuin itäohjuksia tai päinvastoin, mutta yhtä kaikki: ihmiset lähtivät liikkeelle.

Tänä vuonna Helsingin rauhankulkueeseen osallistui Yle-uutisten mukaan parisen sataa marssijaa. Tulevina aikoina rauhanliikkeelle on varmasti taas tilausta: ihmisten pitää saada osoittaa päättäjille huolensa maailman turvallisuudesta ja tahtonsa ratkoa konflikteja rauhanomaisin keinoin. Kerääntymällä yhteen ja vaatimalla sinnikkäästi oikeuksiaan ihmiset saavat muutoksia tapahtumaan.

Tällä hetkellä Euroopan ja Venäjän tilanteet antavat Nato-myönteisille poliitikoille tilaisuuden taivutella suomalaisia sotilasliiton kannalle, mutta suomalaisten enemmistö on edelleen vahvasti vastaan. Meillä on realistisesti totuttu ajattelemaan, että Suomen asema kartalla on ja pysyy. Liittoutumattomuus, hyvät naapurisuhteet, diplomatia ja sovittelijan asema maailmalla on paras turva pienelle maalle – ei se että tieten tahtoen tuomme idän ja lännen uudelleen heränneen vastakkainasettelun omalle maaperällemme.

Sotilasliitot perustavat liittoutumisensa kauhun tasapainon vanhaan hokemaan: ”Jos haluat rauhaa, varustaudu sotaan”. Puolustusliittoihin ja asevarusteluun perustuva rauha ei ole uskottava, sodan sijaan pitää varautua rauhaan. Tämän päivän konfliktit kietoutuvat yhteen valtapolitiikan lisäksi ympäristökysymysten, maailmanlaajuisten epidemioiden, köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisen kanssa, eivätkä nämä megaluokan kysymykset ratkea asein. YK perustettiin toisen maailmansodan raunioille ajatuksella: ei koskaan enää! Juuri YK:n pitää säilyttää maailman kriisien ja konfliktien ratkaisussa keskeinen asema ja sen katon alla pitää saada valtioiden välisiä sopimuksia ihmisten elämän suojaamiseksi ja parantamiseksi.